Kudottua kauneutta

 

 

Pyrähdettiin siipan kanssa tässä päivänä muutamana isolle kirkolle, Helsinkiin. Junalla matkattiin maskit tiukasti kasvoilla. Matkaneuletyöt jäivät kerrankin pois kyydistä ja oli vain neuloja ja siippa. Vähän sellaista parisuhde aikaa.

 Ja tietenkin, neulojan toiveesta, oli ajatus käydä myös katsomassa Helsingin Taidehalliin marraskuun alussa avautunutta Kudottua kauneutta -näyttely.

 

Ja kyllä, ehdottomasti kannatti lähteä!

  

Kyseessähän on upea ryijynäyttely, joka esittelee suomalaisen perinnetekstiilin historiaa ja nykypäivää. 

Näyttelyssä on esillä noin sata erilaista ryijyä keräilijä Tuomas Sopasen kokoelmista. Suomalaisen ryijyn vaiheita 1700-luvulta eteenpäin, uutta ja vanhaa, kauneutta neljältä vuosisadalta.

 

Näyttelyssä oli esillä lukuisia hyvinkin perinteisiksi luokiteltavia ryijyjä mutta mukaan oli mahdutettu ilahduttavan paljon myös uutta ja erilaista. Laaja ja hyvin  monipuolinen näyttelykokonaisuus näyttää kävijälle ryijyn monet puolet, sen mitä ryijy on, mitä ryijy on ollut ja mitä se voi olla.

Käsityöntekijänä en voinut olla vaikuttumatta näistä kaikista upeista ryijyistä, niiden suunnitteluista, hehkuvista väreistä, joskus yllättävistäkin muodoista ja siitä, millä taidolla näistä ryijyistä ihan jokainen oli toteutettu. 

Tietoisuus siitä, että ryijy ei todellakaan ole mikään nopeasti toteutettava käsityö, suorastaan herkisti neulojan katsellessani näyttelyn kaikkia upeita ryijyjä. Minkä valtavan työmäärän jokainen noista upeista ryijyistä on vaatinutkaan! 

Itse olen joskus tehnyt pienen, 50 cm x 50 cm, ryijyn ja sitä (työlästä😃) projektia muistellessani en voi muuta kuin nöyränä ja lumoutuneena ihastella kuinka joku on tuollaisia kauniita käsitöitä saattanut valmiiksi ja joku toinen tuonut nämä kaikki ihanuudet meidän kaikkien ihasteltaviksi.

 

Nyt kaikki joukolla ryijyjä ihailemaan! Näyttely on avoinna Taidehallissa 3.1.2021 saakka.

 

Kauneutta jokaiselle alkavaan viikkoon!

💛

Mari

 

 

Kestovanulaput uusiksi

 

Aika lailla tarkalleen vuosi sitten kirjoittelin miten olin ensimmäistä kertaa ottanut työn alle kestovanulaput. Kyseisen postauksen voit halutessasi käydä lukemassa TÄÄLTÄ. 

Tuolloin virkkailin hieman muunnellulla Kotivinkin ohjeella vanulappuja Novitan Cotton Bamboo -langasta. Siitä oli helppo virkkailla vanulappuihin palleroita mutta käytössä ne eivät sitten lunastaneetkaan ihan täysin paikkaansa.

Kävi nimittäin niin, että tuosta Novitan langasta virkatut laput ovat käytössä kovia. Tuntuvat nimenomaan kasvoilla ihan liian karheilta ja kovilta. Vuoden verran olen näitä lappuja urheasti käyttänyt ihan vaan siitä syystä, kun en ole saanut aikaiseksi kokeilla ja virkkailla jostakin toisesta langasta uusia lappuja.

No, nyt sitten ryhdistäydyin. 

Jossain vaiheessa loppukesää tai alkusyksyä oli Lankamaailmassa tarjouksessa bambu-puuvillalangat ja niitä päätyi ostoskorin kautta kotiin vailla sen kummempaa päämäärää tai tarkoitusta vain ja ainoastaan siksi, että niissä oli niin ihania värejä. Löytyi niillekin langoille sitten tarkoituksensa, kun tässä yhtenä iltana hoksasin, että voisin uusia kestovanulappuvarastoa.

 Nämä uudet laput on nyt virkattu Hjertegarnin Blend Bamboo -langasta, värinä ihana petrooli. Tässä langassa on hieman enemmän bambua (70%) ja vähemmän puuvillaa (30%) kuin Novitan Cotton Bamboo -langassa (52% puuvilla, 48% bambuviskoosi), joten kuvittelisin näiden lappujen olevan käytössäkin pehmeämpiä kuin edeltäjänsä. Ainakin virkatessa näppituntuma oli paljon pehmeämpi ja suloisempi.

Tätä lankaa oli aavistuksen hankalampi virkata koska se on tosi löyhäkierteinen ja liukas lanka ja säikeet olivat solmussa vähän väliä. Purkamisten kautta ja sitkeydellä etenin. Nähtäväksi jää ovatko nämä uudet laput nyt sitten yhtään hellempiä kasvoille. Toivottavasti.

 

 

Marraskuun harmauden keskeltä toivottelen ihanaa viikonloppua jokaiselle!

💙

Mari

Origamipallo

 

 Yllätin sitten itseni ja ryhdyin tällä viikolla paperiaskarteluhommiin lankajuttujen sijaan. Tiedä sitten olisiko kannattanut mutta kun jouluttajan kaino pyyntö kantautui äidin korviin, niin pitihän sitä kokeilla, että osaanko ja pystynkö tuon toiveen toteuttaa.

Olette varmaan huomanneet, että tänä vuonna joulukoristeiden joukossa on sellaisia ihania jouluisia paperisia palloja. No, koskaanhan en ole semmoisia palloja tehnyt enkä myöskään ollut yhtään hajulla siitä, että mitenkä niitä taiotaan. Vaan onneksi on ystävämme googletin ja pikkuveljensä Pinterest. Neuloja niiden syövereihin hetkeksi (=tunneiksi) ja (tadaaa!) ongelma ratkaistu. Ehkä.

 

Mutta eihän se sitten ihan helppo homma taas ollutkaan. Ei mennyt niinkuin siellä Strömsöössä. Ei lähellekään. 

Laitan teille tähän tarinoinnin oheen kuvia matkan varrelta. Niiden perusteella ei varmasti palloa aikaiseksi saa mutta vähän ehkä pääsee hajulle mitä tehdään.

 

  Ensinnäkin, aloitin tämän operaation ehkä hankalimmasta mahdollisesta. Ohjeita oli kyllä ihan sellaisiin simppeleihin paperipalloihin jotka kootaan liimaamalla yhteen kartongista leikattuja ympyröitä. Ja sitten oli ohje, jossa paperipallo toteutetaan taittelemalla, siis semmoinen origamipallo.

 

En lähtenyt sitten liikkeelle siitä helpoimmasta vaan tietenkin ajattelin pystyväni mennen tullen toteuttamaan sen origamipallon.

 

Kyllä en muista koska viimeksi olisin johonkin askartelujuttuun käyttänyt näin tuhottomasti tunteja. Mutta kun välillä tuntuu, että on kaksi vasenta kättä, niin ehkä jo harjoitusversion olisi pitänyt kertoa tekijälleen jotain. Vaikka että ei kannata enempää. Miten hankalaa on hahmottaa paperin taittelu!? Ilmeisesti todella hankalaa, sillä jossain vaiheessa perheen insinöörikin oli mukana miettimässä taittelun saloja, vaan ei hänenkään hahmotuskykynsä eikä kyllä kärsivällisyytensäkään riittänyt tähän projektiin. Lähti katsomaan telkkaria ja jätti neulojan ihan itsekseen miettimään miten suorakaiteen muotoisesta paperista taitellaan pallo. (muutoin kuin ryttäämällä se kämmenen sisällä tiiviiksi)

 

 

Mutta annas olla! Kyllä neulojalla sittenkin on kärsivällisyyttä ja varsinkin sitkeyttä sen verran jättimäisesti, että pallohan siitä monen tunnin uurastuksen jälkeen syntyi. Juhuu! 

Sitä en kyllä tiedä syntyykö tälle pallerolle milloinkaan kavereita vai jääkö ainokaiseksi. Oli kyllä niin tuskainen projekti. Tosin nythän olisi jo sitä kokemusta...

 

Palloillaan taas. Joskus.

Nyt takaisin neuleiden pariin.
 

Ihanaa viikonloppua ja isänpäivää!

💙

Mari