Neulomishommien väliin löysin itselleni mielenkiintoisen ja hauskan projektin seinäkellon muodossa.
Aina on kiva kokeilla jotain uutta, ja tämä kellohomma on ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Siitä on puuttunut vain ryhtyminen.
Viimeisen sinetöivän kannusteen homman käynnistämiseen sain, kun kävin vanhempieni luona vierailulla ja siellä äidin kanssa käytiin läpi vanhoja pitsiliinoja hänen varastoistaan. Siellä oli toinen toistaan kauniimpia vanhoja liinoja. Oli isoja, pieniä, pyöreitä ja vaikka mitä. Ja sitten siellä oli se yksi todella kaunis, josta tuumasin, että siitä tulisi kaunis seinäkello.
No, siitä liinasta ei tullut kelloa, ainakaan vielä. Sillä liinalla taitaa olla himpun verran liikaa tunnearvoa, joten ei uskallettu siitä aloittaa. Sen verran se seinäkelloajatus jäi kuitenkin kolkuttelemaan, että kun pääsin kotiin, niin alkoi omien varastojen läpikäyminen, että josko sieltä löytyisi sopivaa materiaalia siihen hommaan. Oli pakko päästä kokeilemaan mahdollisimman pian.
Sen verran tosiaan oikasin hommassa, että kellotauluksi valikoin valmiin liinan. Olisi ollut vähän turhan iso projekti, jos olisin lähtenyt ihan alusta alkaen liinaa virkkaamaan.
Liinan kovettamiseen kuvittelin vesi-liimaseoksen olevan riittävä. Mutta ei se sitten ollutkaan. Tai sitten en osannut tehdä sitä oikein. Vähän liina jäi kuivuttuaan lörpsöttämään, kun koitin mallata sitä kellotaulun asentoon. Piti siis ottaa käyttöön suunnitelma B.
Siispä tilaukseen Paverpol -tekstiilikovete. Samalla tilasin lisää kellokoneistoja. "Korjailin" nimittäin sen yhden mikä mulla oli niin huonoon kuntoon, että eihän se pelittänyt enää.
Paverpol käsittely sitten kovetti pitsiliinan kyllä todella jämäkäksi. Ei lörpsötä enää. Seuraavaa pitsiliinaa kovettaessa pitää sitten kyllä huomioida se, ettei käytä kovetushommissa alustana enää muovikassia jossa on värejä. Sillä ne värit tarttuivat tietenkin liinan kuivuessa sinne nurjalle puolelle. Liina lähti kyllä tuosta muovista hyvin irti mutta niin lähti ne väritkin. Tässä työssä se ei onneksi kovin paljon haitannut, koska oli tuommoinen tummempi liina. Valkoisen liinan kohdalla peli olisi ehkä ollut menetetty.
Sitten vain koneisto kiinni, viisarit paikoilleen ja paristo koneeseen.
Hyvin käy.👍
Nyt tuo kello tikittelee kovaa kyytiä kohti Euroviisujen ekaa semifinaalia. Siirrytään jännittelemään sitä ja pidetään kaikki peukkuja Käärijälle.👍
💚
Mari
Tuon idean omin ihan heti ! Minulla on perittynä mahdoton määrä upeita pitsiliinoja ja peittojakin ja jostain niistä voisi hyvin luopua kelloprojektiin. Muuten kun en käsitöistä malta luopua. Täytyy siis hommata kovetetta ja koneisto :-)
VastaaPoistaKyllä! Työn alle vaan. Näinhän ne ihanat pitsiliinat pääsee upeasti, ja vähän erilailla, esille. Tekemisen iloa sinulle!❤️
PoistaHei, olen myös tehnyt isosta pitsiliinasta seinäkellon, mutta en saa sitä pysymään suorassa seinällä. Se lähtee heti käpristymään kun sen laittaa seinäkoukkuun. Käytin Paverpol ja lisäsin sitä vielä myöhemmim, mutta edelleen käpristyy.
VastaaPoistaMiten olet saanut omasi pysymään seinällä?
Hei! Ei tuo minullakaan ihan suorana seinällä pysy. Se ei käpristy mutta kallistuu yläosastaan seinään päin. Jotain lisätukea tämä minullakin kaipaisi. Hankin sellaisen pyöreän metallikehyksen, ajattelin kiinnittää sen tuon kellotaulun taakse. Josko se sitten pysyisi ryhdissä.
PoistaMulla taas käpristyy seinästä ulospäin😀 Koitin viritellä kellon taakse langalla kiristyksiä, mutta ne ei auttaneet. Viimeksi koitin metallista henkaria kiinnitettynä kellon taakse tukemaan, mutta ei kyllä auttanut sekään vaan koko kello putosi seinältä kun käpristyi liikaa😞
PoistaNo voi ei.🙄 Onko se kuinka iso halkaisijaltaan se sun kello? Ja olet kuivatuksen ajaksi pingottanut liinan neuloilla alustaan?
Poista