torstai 21. helmikuuta 2019

Kirjoneuleen kirous










En tiedä mikä kumma geeni on minussa nyrjähtänyt, kun aina pitää ottaa työn alle ja opetteluun joku uusi juttu silloin, kun se tilanteiden sanelemana olisi ehkä järkevämpi jättää tekemättä siinä hetkessä. Voisihan sitä ajatella asiaa vaikka niin, että tilanteen parannuttua alan opetella uutta... 

Näin. Mutta tapani mukaan päätin sitten kuitenkin ottaa hetkessä haltuun myös nämä kirjoneuleet. Näitähän en ole sitten tehnyt kouluvuosien jälkeen. Ja silloinkin niistä lapasista tuli niin kireät ja piukat, että ei niitä ollut oikein kiva käyttää. Veri lakkasi kiertämästä kämmenissä.
No juu, eikä tämäkään kirjoneuleen haltuunotto nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin ole osoittautunut ihan ongelmattomaksi.
Purkuhommia pukkaa. Vähän väliä.

Touhulla kyllä taas hommiin aloin. Itseluottamus on aina aivan suunnaton siinä vaiheessa kun silmukkaakaan ei ole vielä luotu. Siinä hetkessä unohtuu suloisesti myös se, etten ihan aina pysty enkä jaksa keskittyä ohjeisiin enkä työhön, ja ettei se käden ja pään yhteistyö ole ihan katkotonta.
 Ei niitä muista kun jostain oikein innostuu

Löytyi kiva malli (Koti kuusen alla -blogista) ja langatkin omista varastoista. Mietin siinä, että eipä mitään, alku on ihan tavallista joustinta, joten anna mennä. Että otanpa selvää sitten sitä mukaan kun ongelmia ilmenee. Ja ilmenihän niitä vaikka en juuri vartta pidemmälle ole päässyt.
Ohje tähän malliin on aivan loistava, ongelmia on enempi täällä toteutuksen puolella.😂  Ohjeessa on selkeästi annettu kolme kokoa S, M sekä L ja M kokoa lähdin tavoittelemaan. Jokaiselle koolle on oma ruutupiirroksensa kuvioista, eli hyvin yksinkertaista. Eikö!? Vaan ei. Aloitin kyllä ihan vuorenvarmasti tekemään oikean koon kuviota mutta yhtäkkiä minulla olikin puikoilla enemmän silmukoita kuin mitä kuvion mukaan olisi pitänyt olla. Ja sitäpä sitten pohtimaan, että miksi? Miksi ihmeessä ja mistä ihmeestä ne ylimääräiset silmukat siihen työhön hyppäsivät?😨 Ja voitteko uskoa, että aikaa tähän ihmettelyyn kului melkein tunti! Olin jo ihan epätoivoinen, kun en ymmärtänyt missä oli mennyt pieleen. Kunnes sitten hoksasin, että olin jouhevasti siirtynyt jostain syystä tekemään lapastani S-koon kuviolla. Ei ihme jos työssä oli enemmän silmukoita kuin kuviossa... 

Saa nähdä tuleeko näistä lapasia ikinä.😜😂 
Siitäkin huolimatta,
ihania aurinkoisia talvipäiviä teille kaikille ja ihan jokaiselle!




2 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Ja kuulostaa myös tutulta :) Itse oppineena ja koko ajan (toivottavasti) lisää oppivana käsityön tekijänä, en ole valmis varmaan ikinä. Hampaita kiristelen jokaisen projektin kanssa ja ylimääräisiä tai pudonneita silmukoita metsästelen myös aina, kun neule on kädessä :)
    Kiva blogi sinulla! Jään seuraamaan :) Mukavaa helmikuun loppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Oli mukava lukea sinunkin kadottavan tai mystisesti lisäävän silmukoita. Jatketaan silmukoiden pudottelua ja metsästystä :) Ihania kevätaurinkoisia päiviä!

      Poista

Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️