Virkatut kukat korviin

Ei lääkärit kovin pahasti viilanneet linssiin, kun silloin joskus toista vuotta sitten lupailivat, että leikkauksen jälkeen aivot korjaavat itse itseään jopa vielä kahden vuoden päästä. Ja vielä paremmin, jos vain itse antaa niille mahdollisuuden. Jos sitkeästi jaksaa myös omalla toiminnallaan edesauttaa asiaa eikä anna periksi eikä lannistu. Ja näinhän olen, välillä jopa suorastaan paniikinomaisesti, yrittänyt tehdä ja näitä ohjeita noudattanut.

Käsitöiden kehuttiin olevan ihan parasta terapiaa aivoille jotka ovat ottaneet hieman kolhua vastaan. Joten käsitöitä on tehty. Opettelin virkkaamaan ja neulomisenkin olen omalla kohdallani vienyt tasolle jota en olisi aiemmin uskonut tapahtuvan. Olen ratkonut sanaristikoita ja kännykkä sauhuten pelannut sanapeliä. Olen opetellut ottamaan rennommin ja nauttimaan elämästä enemmän.

Ja se on kannattanut. 

I did it my way.

Nyt onkin ollut ihan älyttömän kivaa huomata tämän koronakevään aikana, että monet ongelmat joita pään leikkauksen jälkeen omassa toimintakyvyssä ilmeni, ovat nyt huomattavasti antaneet periksi. Jotain vaikeuksia ja ongelmia varmasti jää mutta se ei haittaa. Ne asiat ovat sitten vain osa "uutta minua". 

En ole koskaan maratonia juossut mutta maaliin tullessa juoksijasta tuntuu varmasti yhtä hyvältä kuin minusta nyt. Olen juossut oman maratonini. 

Ja mieli täynnä keväistä iloa ja intoa hakeuduin koru hommien pariin. 

Ainakin nyt tämän kerran. Ihan näin kokeiluluontoisesti.

😄

Ja kyllä, omasta mielestäni näistä tuli aika hauskat käsityönystävän korvikset. Ohuesta puuvillalangasta virkkasin kapean korurenkaan ympärille pikkuisen kukan. Renkaan halkaisija oli noin 1 cm, eli koko kukan halkaisija on sitten n. 2 cm. Ja voi miten söpösiä näistä tulikaan. 

💚

 

Ihania keväisiä päiviä teille jokaiselle! 

Ja rakkautta korona-ajan keskelle💓

🌺

Mari