tiistai 24. maaliskuuta 2020

Lomautuspäivä nro 1.



Nyt eletään äärimmäisen erikoista aikaa. Epävarmaa, huolestuttavaa, hiukan jopa pelottavaakin. Maailma jossa nyt eletään on aivan erilainen kuin se missä olemme tottuneet elämään.
Ja omallekin kohdalle napsahti hyvinkin pian poikkeustilan alettua tilanne johon en ole aiemmin joutunut, ja jota en ole osannut edes omalle kohdalle ajatella. Meidän pieneltä työporukalta loppuivat työt tämän koronaviruksen aiheuttaman tilanteen takia. 


Ja nyt on siis lomautuspäivä nro 1.

Tekeminenhän ei varmasti tule loppumaan. Siitä ei tarvitse pelkoa kantaa. 
Aina löytyy jotakin puuhaa. Kuten kuvista näkyy, niin hyvin olen varautunut.
 Ja onneksi nämä ihanat keväiset ilmatkin tarjoavat puuhaa myös ulkona. 

Taloudellinen puoli tässä hommassa tietenkin on asia mikä mietityttää, onneksi meillä kuitenkin toinen on vielä normaalisti työssä. Tai siis ei ihan normaalisti. Etätyötä kotona, niinkuin varmaan monella muullakin. Se mikä mietityttää on tämän kriisin kesto. Kukaan kun ei osaa sanoa eikä tiedä miten tämä tulee etenemään ja miten kauan tämän kanssa eletään. Ja epävarmuus on se mikä tässä tuntuu todella epämiellyttävältä. Ja koska tämä kriisi koskettaa kaikkia ja kaikkea, tuntuu moninkerroin pahemmalta nimenomaan tuo asioiden epävarmuus. 


Mutta on tässä tilanteessa hyviäkin puolia. Jotenkin helpotti omaa olemista kun kaikki asiat ovat nyt hidastuneet ja osin pysähtyneetkin. Huomaan taas, että vähempikin touhuaminen riittäisi tälle päälle. Tässä olen jo muutaman päivän ollut kotona hitaammalla rytmillä vapaapäivien takia. Pahin väsymys on poissa ja päätä ja leikkauskohtaa ei kivistä enää ollenkaan niin paljon kuin aiemmin. Töissä ja siinä ihan normaaliarjessa joutuu kuitenkin aina vähän pinnistelemään enemmän, yrittämään vähän enemmän ja tahtomattaan myös stressaamaan enemmän. Pysähtyminen tekee nyt hyvää. Ja uskaltaisin jopa väittää, että jos taloudellisten vaikeuksien uhan unohtaa, niin meille kaikille tekee nyt hyvää hieman hidastaa ja pysähtyä ihan näiden perusasioiden äärelle, kun ei ole painetta säntäilyyn asiasta ja paikasta toiseen.

Vaikka tilanne on kammottava, niin silti ihan meidän kaikkien mielenterveyden kannalta voisi olla hyvä kaivaa esiin myös niitä hyviä asioita kaikkien huolen aiheiden alta. Ei anneta vallitsevan tilanteen lannistaa meitä kokonaan. 
 Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Pidetään hyvää huolta toisistamme ja itsestämme!
💗
Mari

2 kommenttia:

  1. Ikävä kuulla, että lomautus iski kohdalle. Tämä tilanne on tosiaan todella kurja ja pelottavakin. Epävarmuus on kyllä pahinta ja myös huoli läheisistä. Toki on ihanaa, jos ja kun jaksaa löytää sen nopeareunuksen tästäkin pilvestä, niin jaksaa paljon paremmin. Itse teen etätöitä ja niitä on vähintäänkin riittävästi; tämä samainen tilanne sotkee asioita ja ihmisillä on hätä. Mutta yhdessä tästä selvitään! Tsemppiä ja kaunisat kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt osaa jo nauttia, eikä vain harmita. Tilanne on mikä on. Eli hyvin huono. Mutta kun tosiaan yrittää löytää edes pienen pieniä ilon aiheita, niin se jo kummasti auttaa. Iso halaus sinulle näin etänä.❤️

      Poista

Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️