Piristystä haarukkapitsistä

Vaikka ulkona on mitä ihanin ja aurinkoisin keväinen päivä, niin mieli ei nyt ole ollenkaan yhtä tuon kauniin näkymän kanssa. Mieli kaipaisi nyt kunnon harmaata ja synkeää päivää reippaan räntäsateen kera.😉

Mennyt viikko on ollut todella raskas. Tai oikeammin viimeiset kolme viikkoa olen kyntänyt ihan pohjamudissa. Siitä huolimatta aiemmin on jostain löytynyt edes hitusen tarmoa tsempatakin aina välillä. Mutta tällä viikolla ei enää ole tsemppi yritykset auttaneet. Nyt olen vain säästellyt voimia ja tähdännyt kohti seuraavaa päivää.

 Voi, miten sitä välillä toivoisikaan, että asiat olisivat niinkuin ennen. Ennen kasvainta, ennen leikkausta ja ennen koko tätä soppaa. Ihan sillain normaalisti. Ihmeitä en vaadi. Ihan tavallinen arki riittäisi. Ja mikä nyt sitten minulle edes on enää se normaali? Mulle se kyllä taitaa valitettavasti olla enempi tämän hetken kaltainen, siihen vain täytyisi osata sopeutua. Ja se on se, mikä on hankalaa. 

 Hyväksyminen. 

Hyväksyä se, että nyt on asiat hieman toisin. Sopeutua siihen, että välillä on voimat pois päältä. Vaikka haluaisi olla reipas, niin ei nyt. Ehkä sitten huomenna taas tai ylihuomenna.

No, nyt on onneksi koko pitkä viikonloppu vapaata. Ehkä kunnon lepo, ulkoilu ja aurinko auttavat ja kääntävät taas suupielet ylöspäin.

Eikä sitten ole pahemmin mikään projektikaan edennyt tällä viikolla. Ei ainakaan mitään valmiiksi asti. Muutamaa pientä juttua olen tuossa aloitellut mutta niin ovat vaiheessa vielä, ei edes puolivalmista vielä.


 

Tuossa kun jotain puuhaillakseni keräsin paksuimpia talvitamineita jo pesuun, käteeni osui myös tuommoinen vaaleanpunainen ihanuus minkä olen tehnyt ehkä noin kymmenen vuotta sitten. 

Opiskellessani artesaaniksi tutustuin myös ensi kertaa aiheeseen nimeltä haarukkapitsi. Ollut koskaan mitään semmoisesta kuullutkaan. Vaan innostuin siitä kyllä. Muutaman huivin silloin innoissani väkersin ja tämä kuvissa oleva on niistä yksi. Haarukkapitsihän on todella kaunista! Tuossa huivissa olen vielä käyttänyt muistaakseni Novitan(?) Rose Mohair -lankaa, joten lopputulos on todella tuommoinen ihanan utuinen ja pehmeä. 

Tykkään kovin.😍

Olin jo ihan unohtanut edes omistavani tuon haarukan mitä tuon tekemiseen käytetään. Pitäisiköhän varastoissani suorittaa jossain välissä arkeologisia kaivauksia ja etsiä tuo haarukka käsiini? Jos vaikka jonkun kivan kesäprojektin virittelisi aiheen tiimoilta.

Haluan toivotella teille kaikille ihanaa keväistä viikonloppua!

Halatkaa rakkaitanne ja hemmotelkaa itseänne.😍

Mari💓