Edellisestä postauksesta on jo hyvä tovi. Nyt ei ole oikein tekstien rustailu ottanut tuulta alleen, eikä oikein mikään muukaan. Taitaa ottaa tämä uuden kodin remontointipuuhastelu oman osansa ja kun vielä töistäkin on siinä sivussa suoriuduttava, niin muuhun ei sitten oikein enää neulojalla paukut riitäkään.
Huomaa nimittäin tällä hetkellä tuossa pään toiminnassa, että vähempikin touhu taas riittäisi. Ja vaikka se vähän koomiselta kuulostaakin, ettei pää pelitä, niin tällä hetkellä se vain on totisinta totta. Liikaa on liikaa ihan kenelle tahansa mutta se liika on jo hirvittävän paljon liikaa silloin, kun aivojen toiminnassa on jotakin ongelmaa.
Muutaman päivän neuloja oli todella huonossa kunnossa ja retkotteli vain hiljaa sohvanmutkassa, kun ei taas muistanut, että vähempi touhua on parempi. Sitä paitsi, sitä vain välillä unohtaa tämän oman tilanteensa. Etenkin silloin, kun kaikki rullaa kivasti eteenpäin ja mihinkään ei satu, mistään ei jomota eikä yhtään huimaa ja maailma pysyy mallillaan.
Kesäpaitaprojektia olen koittanut puskea eteenpäin niinä hetkinä, kun on ollut edes hitusen voimia tehdä jotakin. Mutta aika vähiin ovat omat neulejutut nyt jääneet. Vaan sitäkin enemmän olen ihastellut muiden kauniita töitä Facebookissa ja Instassa.
Mutta mökillä sentään olen vähän innostunut askartelemaan, siellä kun on tullut tämän kevään aikana vietettyä suhteellisen paljon aikaa. Sinne on ollut kiva vetäytyä rauhaan ja hiljaisuuteen silloin, kun tuntuu ettei pää kestä enää yhtään enempää ärsykkeitä. Ja siellä neulojasta sitten, satunnaisesti, kuoriutuu verkkainen askartelija ja hommat etenevät pienen pienissä askeleissa.
Viimeksi mökillä ollessani näpertelin kierrätysteemalla säilyketölkeistä kukkapurkkeja terassille.
Tällä kertaan hyödynsin isoja hernekeittotölkkejä. Ja sitten vaeltelin pitkin mökkitonttia ja katkoin noin sormenvahvuisia oksia hommaan mukaan. Oksien kannattaa antaa hieman kuivahtaa ennenkuin niitä alkaa työstää. Tölkeistä kannet ja etiketit pois ja pesun kautta askartelupöydälle.
Oksat katkoin oksasaksilla suurinpirtein tölkin korkeuden pituisiksi pätkiksi.
Tätä hommaa varten oksan pätkät pitää halkaista. Itse olen tehnyt sen käyttäen apuna puukkoa ja vasaraa. Halkeaa pienikin oksa aika näppärästi.
Oksia kannattaa halkoa aika läjä, tässä touhussa niitä kuluu.
Sitten pääsee liimaushommiin. Kuumaliimapistooli on ehkä kätevin väline oksien liimaamiseen.
Näitä purkkeja on kiva tehdä. Tämä on semmoista hommaa, että ei lasketa turhaan millimetrejä. Liimaa reilusti oksan halkaisupinnalle ja purkin kylkeen. Ei ole niin turhan tarkkaa miten oksan puolikkaat liimaa. Kunhan vain alareunan pitää suht tasaisena, niin purkki pysyy hyvin pystyssä.
On niin ihanaa, kun on ollut jo muutama oikein kesäisen lämmin päivä. On ollut ihan super mukavaa istua ulkona ja nauttia lämmöstä ja kesän läheisyydestä. Ehkä nyt jo jaksaisin kaivaa neuletyönikin esiin ja ehkä aloittaa jo vaikka jotain uutta.
Näiden kuvien myötä aurinkoista alkavaa viikkoa ihan jokaiselle!
Pitäkää edelleen huolta itsestänne ja toisistanne.
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️