Vauvan tossukoita remontin keskellä

Vauvan tossuja. Vaikka ei ole vauvaa tiedossa ihan lähiaikoina kenellekään tutulle. Ainakaan tietääkseni.

Näitä pienen pieniä tossuja, sukkia ja lapasia on vaan yksinkertaisesti niin mukava tehdä. Sen lisäksi, että ne ovat söpöjä, ovat myös niin ihanan nopeita tehdä. Varsinkin jos työn alla on joku isompi projekti, on mukavaa välillä tehdä semmoisena välityönä joku tämmöinen pienen pieni neule.

Ja siis periaatteessa ovat nopsa tehdä. Nyt ei vaan meinannut neulojalle ohje aueta ihan nopeimman ja helpoimman kautta. Taaskaan. Ja tuosta toisesta tossusta sen näkeekin, että hieman oli hakua kärjen muodon kanssa.

Mutta ei haittaa. Söpöt nuo tossut on silti.

Fiilikset ovat tällä hetkellä aikalailla korkeimmalla mahdollisella tasolla. Tätä tekstiä kirjoittelen nimittäin meidän uuden kodin uudessa keittiössä. Muu osa asunnosta on vielä aivan sekaisin remontin jäljiltä mutta keittiö alkaa olla mallillaan.

Elämän uusista tuulista kirjoittelinkin teille jokin aika sitten postauksessa Muutoksia ja poikien sukkia. Nyt aletaan olla kokolailla remontin suhteen loppusuoralla. Jossain tuolla tulevassa kesässä häämöttää jo muuttopäivä. Ja ollaanhan me siipan kanssa jo vietetty paljon aikaa tämän remonttityömaan keskellä. Ollaan oltu vähän niinkuin retkellä. Joku suht puhdas nurkka on aina löytynyt mihin on voinut tehdä pesän. Kummastusta se on herättänyt muissa mutta onko sen niin väliä. Ei semmoisia asioita jaksa enää miettiä. Leikkauksessa taisivat napata mun päästä sen osaston pois joka tuommoisia murehtii.

Ja kyllä, tämä jo pikkuisen tuntuu kodilta.

Hieman on nyt ollut sellainen tilanne, ettei käsitöille ole jäänyt ihan niin paljon aikaa, kuin mitä haluaisin. Uusi koti ja remontti on haukannut ison osan. Ja tietenkin työt. Se perinteinen harrastusten haittaaja.

Lomautuksethan edelleen jatkuu mutta onneksi ollaan töihinkin kuitenkin välillä jo päästy. Vielä ei olla normaalissa mutta toivottavasti matkalla siihen kuitenkin. Ja on ollut kiva päästä edes muutamana päivänä viikossa työn pariin. Ehkä tämä kaikki kohta alkaa edes etäisesti muistuttaa sitä, mitä ennen pidettiin normaalina. Vielä ei kuitenkaaan olla lähelläkään.

Voikaa hyvin

ja

huolehditaan edelleen kaikista,

itsestämme myös