Muuttotunnelmissa

Uuden kodin kuvia on niin ihana katsella ja fiilistellä tulevia tunnelmia.

Kuvia katsoessa kun ei tarvitse murehtia tavaroiden pakkaamisesta, uuden kodin loppusiivouksesta, vanhan kodin siivouksesta, muuttoautosta, muutosta, talkooporukan ruokailuista... Kuvia kun katselee, niin voi vaan nauttia ja unohtaa edes hetkeksi ihan kaiken muun.

Tosin täytyy myöntää, että kyllä tässä olisi muutakin tekemistä, kuin istua haaveilemassa.

Aikamoinen urakka on vielä edessä, kun pitää pakata parissa viikossa omakotitalon sisältö laatikoihin. Talon uumeniin kun on ollut hyvinkin helppo hukata kaikenlaista, hyvin vähän tarpeellista ja hyvin paljon kaikkea turhaa.

No, nyt lienee sitten oikea hetki vähentää ratkaisevasti sitä tavaran määrää.

Karsinta, se on seuraavan parin viikon teema.

Edelleen.

Ja eihän tässä kaiken hässäkän ja uurastuksen keskellä ole tullut kovinkaan montaa silmukkaa neulottua. Ei ole ehtinyt eikä oikein jaksanutkaan.

Viime kesänä aloitettu kesäpaita on edelleen kesken. Nähtäväksi jää saako siitä paitaa edes tälle kesälle. Aina silloin tällöin olen sitä tekelettä koittanut eteenpäin viedä, kehnolla menestyksellä kylläkin.

Ja nyt muuten huomasin juurikin tänään, että pääntien kavennuksissa olen tainnut tehdä suuremman luokan virheen ja nyt pääntie on vähän niinkuin tavallaan keskellä mutta ei kuitenkaan. Yhtään ei huvittaisi purkaa. Eikä tehdä uudelleen. Tuskastuttaa. Täytyy hetki tuumailla mitä sen kanssa teen.

Hyviä ideoita?

Mutta tosissaan tämä muutto.

Kahden viikon päästä ollaan päätepisteessä. Ja toivon mukaan tavarat on siinä kohtaa saatu kunnialla uuteen osoitteeseen.

Vähän alkaa olla minulla haikeat fiilikset. Ihan hyvällä mielellä tätä muuttoa ollaan puuhattu mutta onhan se selvä, että tämä pistää välillä vähän kipuilemaan. Kaksikymmentä vuotta täällä vanhassa paikassa.

Se on pitkä aika. Ja se aika pitää sisällään meidän elämästä sen vaiheen, jolloin lapset olivat pieniä. Kyllä pistää huokailemaan. Tähän kaupunkiin liittyy niin paljon muistoja. Täällä on kaikki tutut ihmiset ja paikat. Tutut kaupat, kadut, puistot ja lenkkipolut. Ja nyt aivan omasta halusta ja vapaaehtoisesti ollaan jättämässä se kaikki.

Alkuun tuntui, että saimme vähän selitellä ihmisille näitä muuttoaikeitamme. Mitä lähemmäksi muutto nyt tulee, sitä enemmän huomaan selittäväni sitä itselleni. Vähän niinkuin tarvitsisin itseltäni perusteluja kaikelle tälle. Että niinkuin vakuuttelen itselleni, että tämä on hyvä juttu.

Sillä sitähän tämä on. Hyvä juttu.

Kysykääpä kolmen viikon päästä. Silloin en enää mieti yhtään. En perustele, en selitä. Voi olla, että aika ajoin vähän haikailen. Mutta en kadu.

Tätä olen halunnut.

Ja nyt sen sain.

Ihanaa aurinkoista kesäkuun ensimmäistä viikkoa teille

kaikille!

Mari