Reppujuttuja virkaten

Nyt olen viime aikoina saanut viettää, muutamien mustien sukkien teon lomassa, aikaa ihanan vaaleanpunaisissa tunnelmissa. On nimittäin ollut vähän höpöstelyhommia. Ja tuloksenahan siinä touhussa syntyi ihana pieni virkattu reppu jollekin pienelle tytöntyllerölle tai miksei myös pienelle pojanviikarille.

Saajaa tälle repulle ei ole vielä nimetty. Projekti syntyi lähinnä uteliaisuudesta. En ole koskaan reppua tehnyt ja muiden tekeminä kaikenlaiset virkatut reput näyttävät niin kovin kivoilta. Nyt kun sitten osui vielä kiva ja helpon oloinen ohje käsiini, niin pitihän tätäkin juttua kokeilla.

Malli tähän pikkuiseen virkattuun reppuun on peräisin Novitan kesän 2019 lehdestä. Lankana tässä minun tekemässäni repussa on Novitan Muumitalo. Ohjeessa oli suosituksena Novitan Muumit langoista Niiskuneiti. Vahingossa nappasin tuon Muumitalon, kun en hoksannut, että näitä Muumi-lankoja on niin paljon erilaisia. Ajattelin vain, että Muumilanka ja vaaleanpunainen, joten sen täytyi olla Niiskuneiti. Mutta Niiskuneiti onkin ihan oma lankansa. 

Aina oppii uutta.

 

Tässä teille reppua esittelee nelikymmenvuotias "pikkuneiti". Hänen nimensä on Marika. Nyt kun ei ollut muita pikkuisia malleja kuvaushetkeen saatavilla niin piti turvautua esittelyssä tähän malliin. Tämä pikkuneiti kyllä kovin mielellään toimii mallina ja esittelee repun toiminnallisuutta. 

Tuo nukke on siis minun vanha nukkeni jonka isovanhempani ovat ostaneet joskus seitsemänkymmentä luvulla. Oma tyttäreni on myös aikanaan leikkinyt tällä nukella. Nyt nukke sitten vain odottaa josko vielä tulisi joku joka nappaa leikkiin mukaan.

 

  

Tämä reppu jonka tein on kooltaan noin 30 cm x 25 cm. Pikkuneiti voi tähän laittaa vaikka eväät kerhomatkalle. Tuo etuosan kuvio on mielestäni tosi kaunis. Ja valmistui todella nopsaan, eli oli suhteellisen helppo tehdä. Ensimmäistä kertaa tein myös nyörin neulomalla. Se oli ihan uusi juttu ja jotenkin kuvittelin, että olisi myös vaikea tehdä. 

Vaan ei. Ihan helppo juttu.

 

Muutoinkin on nyt taas helppo olla, kun sain pään magneettikuvista tiedon. Edelleen tyhjää täynnä tämän neulojan pää! Tässä tapauksessa se on pelkästään hyvä juttu. Ei ole kasvain uusinut. Onneksi. Uusiutumisen mahdollisuus on se mikä pelottaa. Mutta ehkä nyt voin huokaista helpotuksesta ja rentoutua. Kaksi kertaa kuvattu ja edelleen ei mitään merkkejä uusiutumisesta. 

Muita juttuja paljastui kyllä mutta ne ovat sivuseikka tässä jutussa ja jollain tavalla niistä kuitenkin selviää. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin ja kohti uusia seikkailuita. 

Toivon teille kaikille täydestä sydämestäni 

ihanaa eloa ja oloa

 sekä loistavaa viikonloppua!

💗

Mari