Homman nimen piti olla tällä kertaa sellainen, että poistetaan onnistuneesti muutoin ihan kivoista ja hyväkuntoisista lapasista niihin ikävästi ja tiukasti jämähtänyt purukumi.
Epäselväksi on vielä toistaiseksi jäänyt se miten noihin lapasiin on päätynyt tuommoinen klimppi jähmeää...
Ongelmaan käsiksi siis!
Koskaan aiemmin ei ole tarvinnut purukumia yrittää mistään irroitella. Olin kuullut, että se on haastava homma, ja kun kyse on vielä neuleesta ajattelin hommaa liki mahdottomaksi. Netistä hain ja löysin kasapäin vinkkejä ja neuvoja tähän urakkaan. Joten, ohjeiden ja neuvojen mukaan lapaset pakastimeen (ne unohtuivat sinne kuukaudeksi😄) ja sitten rapsuttelemaan varovasti purkkaa pois. Ja sitten kun enimmät on saanut rapsuteltua neuleesta pois, voi tahranpoistoaineella liotella loput kröhnät. Ja sitten vain lapaset pesukoneeseen pyörähtelemään ja kas, lapaset olisivat aivan puhtaat purukumista ja siistit ja valmiina palaamaan käyttöön.
Ja kuten arvata saattaa, niin tämä homma ei sitten mennyt taas ihan niinkuin Strömsöössä.
Sain rapsuteltua enimmät kököt pois huolella pakastetuista lapasista. Hidasta se oli mutta pieni muru kerrallaan purkka kuitenkin lähti. Sitten levittelin tahranpoistoainetta lika kohtiin ja varovasti harjasin myös niitä tahroja. Tässä vaiheessa tilanne näytti vielä oikeinkin hyvältä ja lupaavalta.
Sitten nakkasin lapaset muun pyykin seassa vielä koneeseen pestäväksi. Sieltä ajattelin sitten vain nostavani ne putipuhtaina kuivumaan ja esitteleväni teille kuinka näppärästi sen purukumin saakaan neuleesta pois.
Vaan ei.
Pesun jälkeen lapaset olivat kyllä hyvin puhtaat mutta molemmissa komeili reikä siinä kohtaa missä purkkakökkö oli aiemmin.
Kyllä ei naurattanut tässä kohtaa. Olin sitten kai kuitenkin kaikesta varovaisuudesta huolimatta rapsutellut jäistä purkkaa liian kovakouraisesti. Että oli varmaan langat nirhaantuneet siitä alta.
Ja koska ajattelen, että pois ei voi rikkinäistä heittää ennen kuin on edes yrittänyt korjata, niin parsimishommiksihan tämä purkanpoistamisprojekti meni.
Ja sittenhän tämä lapasten parsiminenkaan ei tällä kertaa mennyt niinkuin Strömsöössä. Tässä vaiheessa alkoi tässä projektissa olemaan jo kasapäin surkuhupaisia piirteitä.
Oli huono karma mukana purkanpoistoprojektissa jo kyllä ihan alusta asti.
Reiät lapasissa olivat kuitenkin jo ummessa, en kai nyt enää tässä vaiheessa voinut antaa periksi. Mutta rumathan nuo olivat. Kamalan rumat. Olisi nyt edes samaa lankaa löytynyt varastoista, ei olisi nuo parsimisjäljet näkyneet ihan niin selkeästi.
Aivan tuskastuneena mietin vaihtoehtoja. Lapasten pois heittäminen ei ollut enää tässä(kään) vaiheessa mikään vaihtoehto. Sitten muistin virkatut kukat. Ja ei kun koukku heilumaan! Ja nyt vähän näyttää siltä, että tilanne pelastettu. Ainakin jollakin lailla.
Lapasten kädenselkiin tuli sitten tuommoiset tyttömäisen romanttiset koristeet. Vähän vielä mietin, että pitäisikö siihen tehdä vielä jotain enemmän vai olisiko näin hyvä?
Mitä mieltä olet?
Joten vinkkinä nyt vielä teille muillekin.
Jos purkkaa joudut neuleesta poistamaan, niin pakasta, rapsuta varovasti, liuottele tahraa tahranpoistoaineella ja pese. Mutta tee tuo kaikki todella, todella, todella varovaisesti. Ja jos kuvittelet rapsuttelevasi tahraa varovasti, pysähdy siihen hetkeksi ja jatka rapsuttamista vielä varovaisemmin.
Ihanaa lokakuun alkua teille kaikille
ja
erityisesti
juuri sinulle!
💗
Mari
Purkka on kyllä karmea vieras neuleissa ja vaatteissa ylipäätään. Samoin kynttiläntali pöytäliinalla. Koskaan, en kertaakaan, ole onnistunut saamaan noita siististi pois. Naamiointi on siis paras keino ja siinä oletkin onnistunut loistavasti! Kivaa lokakuun jatkoa!
VastaaPoista