Pussukka jämälangoista

Tämä viikko oli taas yksi niistä viikoista, jolloin ei kannata ottaa työn alle mitään kovin vaativaa. Eli suosiolla jätin käynnissä olevat sukkaprojektit sivuun ja tauolle.

Jotain on kuitenkin aina kiva näperrellä, kädet eivät vaan osaa olla tyhjinä sylissä lepäilemässä. Jotain kivaa pikkuprojektia mietin ja samalla siinä katselin sitä jämälankojen laatikkoa. Että mitähän näistä?

 Kaikki käsitöitä tekevät varmasti tietävät miten kaikenlaisia jämämateriaaleja kertyy, halusi sitä tai ei. Vaikka kuinka säästeliäästi hankkisi projekteja varten lankoja ja tarvikkeita, niin aina niitä silti jää. 

Varsinkin niitä lankoja. 

Toisaalta niiden jämälankojen kasaantuminen harmittaa, toisaalta niiden kertyminen ja olemassaolo luo tiettyä turvallisuuden tunnetta. Tiedättekö!? Se, että tietää lankoja löytyvän, jos vaikka iltamyöhällä saa jonkun huippuhyvän ajatuksen. Saitteko kiinni?

  Nettiä selaillessa ja blogeja lukiessa saa ihastella miten moni käsityöntaitaja tekee jämälangoista ihania värikkäitä sukkia, tai hauskoja kirjavia lapasia. Mutta kirjoneuleet ja pelaaminen monilla langoilla neuloen ei ole minulle vielä kovin helppoa pikkupuuhaa. Sen luokitus on vielä omalla asteikollani kohdassa Erittäin Vaativa/Extreme,

 ja siksi niitä kirjavia jämälankaneuleita ihailen nyt vain muiden tekeminä. 

Vaan sitten muistin virkatut pikkupussukat. Esimerkiksi Pinterestiä selaillessa näihin törmää jos jonkinlaisiin. 

Ne ovat aika söpöjä. 

Ajattelin sitten kokeilla miten tämmöisen pikkupussukan saa aikaiseksi kun ei ole parhaassa sielun ja ruumiin voimissa, ja kuinka hyvin näihin saa hukattua lankakerien loppuja. Ja hyvin saa. Näistähän voi virkkailla myös vaikka kuinka värikkäitä, jos haluaa. Itse hukkasin tähän pussukkaan erään kesätopin jämät ja joittenkin villasukkien loppulangat. Edes vetoketjua pussiin ei tarvinnut käydä ostamassa, sillä sekin löytyi olemassa olevista varastoista.

Sairastumiseni jälkeen suhteeni entiseen työkaveriini (ompelukoneeseen😄) on ollut vähintäänkin kummallinen ja outo. Montaakaan senttiä saumaa en ole pariin vuoteen ommellut. Lähinnä on iskenyt ahdistus ja paniikki kun on koneen ääreen istahtanut. 

 Siksi olikin suuri askel, kun nyt pääsin (lue:jouduin) istumaan koneen ääreen ja ompelemaan pussukan alanurkat. Selvisin! Ehkä seuraavalla kerralla jo enemmän...

Tykkään tästä lopputuloksesta oikeinkin paljon. Söpö pieni pussukka vaikka meikeille. Näihin pussukoihin voisin hukata noita jämälankoja enemmänkin. Ja virkkaaminen on huonona päivänä paljon parempi vaihtoehto kuin neulominen. Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä tiedän, että varmasti tulee taas päiviä jolloin kaipaa ihan todella helppoa tekemistä. 

Ja joulukin on tulossa, tässähän voisi olla lahjaideaa. Kenties. 

Ihanaa viikonloppua kaikille

ja

erityisesti sinulle!

💜

Mari