Ihanaa maanantaita kanssakulkijat!
Minusta vuorotyö on oikeinkin mahtavaa ainakin näin, kun uusi viikko alkaa ja maanantai sattuu olemaan vapaapäivä. Sitä ikäänkuin laskeutuu uuteen viikkoon vähän kevyemmin ja leppoisammin kun starttaa työn ääressä vasta tiistaina.
Niin on taas ihana viikonloppu takana. Vaikka oli töitä koko viikonlopun, niin silti se täytyy luokitella ihanaksi viikonlopuksi. Iso syy viikonlopun ihanuuteen oli se, että molemmat nuoret kävivät kotikeittiön patojen äärellä. Toinen
lauantai-iltana, toinen sunnuntaina. Äiti oli onnellinen. Ja toinen oikeinkin merkittävä syy oli se, että sain töistä tullessani istua valmiiseen ruokapöytään. Tuo rakas siippani toimi viikonlopun ajan kokkina ja ruokavastaavana.
Ihania rakkaita.
Käsityörintamalla tuntuu nyt olevan vaihe, jossa valmista ei synny mutta uusia töitä ilmestyy puikoille ja koukuille. Keskeneräisiä juttuja siis kertyy. Mutta en olisi siitä kovinkaan huolissani. Keskeneräisiä töitä pitää olla. Jos toinen homma alkaa puuduttaa, niin on hyvä olla jotain muuta mihin tarttua. Tietynlaista turvallisuuden tunnetta tuo keskeneräisten töiden kokoelma. Tämä on vähän sama tilanne kuin ne jämälankakokoelmat. Että ovat olemassa jos tarve iskee.
Nyt eletään taas myös vahvasti neulehaaveilun aikaa. Jälleen kerran. Sekin tietenkin on omiaan hidastamaan puikoilla olevien töiden valmistumista. Syksyn iltojen ihanasti pimentyessä on vaan niin suloista vaipua neulehaaveilun pariin. Selailemaan suloisia ohjeita sukista, lapasista, huiveista, neulepaidoista, torkkupeitoista...
Olen taas niin paljon neulehaaveillut, että tuntuu kuin olisin jo monta ihanaa torkkupeittoa tehnyt valmiiksi asti.
Ja luonto. Nyt on niin kaunista.
En aiemmin ole tunnustautunut kovinkaan vankaksi syksyn ystäväksi. Aiemmin se on tuntunut lähinnä kovin masentavalta ajalta, pakolliseslta pahalta, ihanan kesän ja lumenvalkoisen talven välissä. Liekö joku ikäjuttu vai mikä mutta nykyään tykkään syksystä. Pimenevistä illoista, ruskan väreistä. Kesän lämmön jälkeen syksyisten aamujen kirpeys tuntuu ihanan raikkaalta.
On ollut mahtavaa seurata tuon meidän pihavaahteran pukeutumista ruskaan. Ensin vain vähän punastuen ja siitä pikkuhiljaa vähitellen riisuen vihreyden yltään kokonaan. Välillä vaahtera on näyttänyt siltä, kuin siihen olisi syttynyt valot. Niin loistavan puna-keltainen on puun väritys ollut viime aikoina.
Loistavaa alkanutta viikkoa kaikille!
💛
Mari
Oi miten ihana viikonloppu! Ihan parasta kun on omat rakkaat ympärillä<3 Kauniita töitä puikoilla! Minäkin olen viihtynyt neulehaaveilun parissa viime viikot. On niin paljon kaikkea mitä haluaisi tehdä.
VastaaPoistaNämä kauniit syyspäivät kun puissa on vielä upeat syysvärit, ovat niin ihania. Vaahteroilla on varmaankin yksi upeimmista syysasuista. Mukavaa viikkoa sinulle!