Muunneltu malli Tanssi-villasukista

Ihanaa, kun on syksy. 

Ihanaa, että meillä on vuodenajat. 

Jokaisesta vuodenajasta löytyy omat hyvät puolensa. Mutta kaikkein ihaninta on juuri se vuodenaikojen vaihtuvuus. Luonto näyttäytyy aina erilaisena ja ihan selvästi me ihmisetkin muutumme vuodenaikojen mukaan. Kesällä olemme selkeästi todella paljon iloisempia, puheliaampia ja välillä oikein ylisosiaalisia, että näin syksyn tullen on oikeastaan mukavaa, kun kaikki käpertyvät pikkuhiljaa omiin koloihinsa ja omiin oloihinsa päivien painuessa harmaammiksi ja harmaammiksi. Talven tullen olemmekin sitten paksujen talvivaatteidemme alla harvasanaisia myssyn alta vilkuilijoita, jotka sitten kevättä kohti kulkiessa kuorivat päältään talvitamineiden lisäksi halun olla omissa oloissaan. 

Näin ainakin täällä Hämeessä.😂

 

Mutta se syksy. Kesän lämmön jälkeen jo kaipaa raikkaita syysaamuja ja pimeitä iltoja ja pikkupakkasta. Sitä kun iltalenkillä huomaa, että lätäköiden pinnat ovat jo jäässä. Ja kyllä, niitä vesisateitakin. Mikäs sen mukavampaa kuin lampsia sadetakki päällä kumppareissa. 

Ja  villasukat jalassa. 

Tietenkin.

 

Villasukkia ja lapasia on alkanut putoilemaan minunkin puikoiltani. Tai no, hieman ehkä liioiteltua sanoa, että niitä putoilee. Ei täällä nyt mikään kummoinen ropina käy. Yhdet sukat olen nyt saanut valmiiksi asti ja  yhdet lapaset työn alla. 

Näiden sukkasten mallin nappasin Novitan kesälehdestä. Alkuperäisen mallin nimi on Tanssi-villasukat. Kesälehdessä nämä oli toteutettu värikkäästä multiraita seiskaveikasta. Minä päädyin yksiväriseen hieman muunneltuun malliin. On paljon rauhallisemman näköinen sukkapari. Tykkään kovin. Ja vielä kun sain tehtyä nämä sukat jämälangoista, niin sekin tuntui mukavalta. Ei tarvinnut sännätä ostamaan lisää uutta.

Langoista ei ole tällä erää minkäänlaista muistikuvaa, että mitä ovat. Epäilen vahvasti seiskaveikkaa mutta varma en ole. Sen tiedän, että vanhoja ovat. Melkein jo jäkälää kasvoivat lankalaatikon pohjalla.😉

 

Vaan kyllä oli taas kärsivällisyys koetuksella näiden kanssa. Pientä kuviota ja kokoajan piti olla kartalla, ettei mene väärin. Sen takia näiden puikoilta pois saaminen kestikin niin kauan, kun ei vaan jaksanut pitkään kerrallaan seurata missä mennään. Muutaman kerran meinasin jo nakata koko komeuden parvekkeelta. Mutta en sitten raskinut kuitenkaan. Mutta en myöskään purkanut jos meni väärin. Sinnehän ne hukkuu muun kuvion sekaan. Ei haittaa!

Onpahan taatusti yksilöllinen kuvio.

 

Ihania syyskuun päiviä

kaikille ja erityisesti

sinulle!

💜

Mari