sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Pienen pojan pieni automatto



Reilu kaksikymmentä vuotta sitten odotimme ensimmäistä lastamme. 
Jollakin korkeammalla tasolla olin silloin aivan varma siitä, että lapsi jota odotin olisi poika. Sen vain tunsi. Ja silloin odotusaikana tein lapsellemme tilkkuilemalla ja aplikoimalla leikkimatoksi hauskan automaton. Silloin sain käsiini keskisuomalaisesta kirjastosta kirjan josta tämän hauskan maton mallin löysin. Kirjan nimeä enkä tekijää en enää muista, muistan vain, että kirja oli pieni ja vaaleanpunainen ja siinä oli ohjeita muihinkin vauva juttuihin, vaatteisiin muunmuassa. Jos joku tästä kuvailusta tunnistaa mistä kirjasta on kyse, niin olisi mukava jos vinkkaisit minulle.

Silloin parikymppisenä olin kokolailla vielä täysin noviisi ja untuvikko näissä ompelu- ja käsityöhommissa mutta jollain ihmeen lailla sain maton silloin valmiiksi ennen kuin poikamme syntyi.

Ja nyt, kaksikymmentäkaksi vuotta myöhemmin, saimme antaa kastelahjaksi kummipojallemme samanlaisen leikkimaton. Kyllä kummitäti herkistyi, kun mattoa muutama päivä takaperin lahjapakettiin käärin. Tähän lahjaan jos mihin on talletettu tunnetta ja kummitädin rakkautta ja kiitollisuutta siitä, että saamme olla tämän pienen pojan kummeja.


Tämä kummipoikamme matto on tehty aivan niillä samoilla kaavoilla kuin se oman poikani matto silloin aikoinaan. Olin hellästi tallettanut kaikki osat ja sapluunat.








Tämän kyseisen maton tarina alkoi itse asiassa jo noin kolme tai neljä vuotta sitten. Jostain syystä aloin pikkuhiljaa leikellä tilkkuja ja kasailla mattoa kokoon. Yhtään en tiennyt mitä sille sitten tekisin kun valmiiksi saisin mutta jotenkin vaan oli taas niin vahvana tunne siitä, että matto täytyy tehdä. Että sille tulee käyttöä ihan pian. Sitä en tiedä mistä moinen tunne silloin kumpusi mutta tehtävähän se oli, kun kerran siltä tuntui. 


Mutta sitten astui kuvaan sairastuminen ja sen mukanaan tuomat jutut, ja matto jäi keskeneräisenä jonnekin varaston uumeniin.






Vaan onneksi elämässä on paljon myös kaikkea ihanaa, hyvää ja onnellista. 
Rakkaan siskoni alkaessa odottaa kolmatta lastaan, minulla oli taas kovin vahvana tunne siitä, että heidän tuleva lapsensa olisi poika. Ja silloin muistin sen keskeneräiseksi jääneen automaton. Pitihän sitten myös automattoprojekti näin ollen saattaa loppuun.


Ja eilen saimme olla mukana lämminhenkisessä juhlassa jossa pieni kummipoikamme sai nimen.


Hän on Noel ja hän on äärettömän suloinen pieni poika. Ja hän saa köllötellä kummitädin tekemällä automatolla, samanlaisella kuin vanhin serkkupoikansakin aikoinaan.

 




Ihanan suloista sunnuntaita kaikille!
Ja erityisesti pienelle Noelille.
💙
Mari


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️