Nyt eletään taas jostain syystä sitä vaihetta, kun mitään valmista ei synny.
Uusia projekti-ideoita kumpuaa kyllä ja uusia töitä tekee mieli aloittaa aivan jatkuvasti. Eikä vain tee mieli aloittaa, vaan uusia aloituksia on tullut tehtyä vähän liiankin innokkaasti. Yhdenkään työn kohdalla se into ei vaan riitä juuri alkua pidemmälle.
Alkaa tuo minun toimistonikin olla aika täynnä.
Ei juuri kannata ketään meille kutsua kyläilemään, kun tuohon sohvallekaan ei mahdu enää kukaan istumaan, kun noita keskeneräisiä töitä kertyy yksi toisensa jälkeen mukavaan jonoon. Jono yltää kohta sohvanmutkaan asti.
Alkaa olla neulojan vakipaikka uhattuna.
Miten onkin niin ettei välillä huvita oikein viedä projekteja eteenpäin ollenkaan? Paljon hauskempaa on aloittaa ihan uusi. Se uuden homman aloittamisen tunne jyrää. Siinä sitä sitten odottelevat huomiota työt jotka eivät pysty vetämään vertoja uuden työn viehätykselle. Odottelevat kärsivällisesti sitä hetkeä, kun neulojaa alkaa edes hitusen kiehtoa myös töiden loppuun saattaminen.
Ehkä osansa töiden etenemättömyyteen on totaalinen väsähtäminen kevään ja alkukesän remontti- ja muuttohässäkän jälkeen. Välillä on vaan ollut parempi antaa lankojen piileksiä ihan rauhassa, ja antaa neulojankin piileksiä omissa oloissaan. Joskus sekin on enemmänkin kuin paikallaan.
Vaan onneksi ei näissä asioissa olla niin vakavien asioiden äärellä. Näiden projektienhan on tarkoitus olla enemmän sellaisia hyvän mielen juttuja. Edistyvät jos edistyvät. Valmistuvat kunhan ehtivät.
Ja hyvä on olla keskeneräisiä töitä jemmassa sellaisen päivän varalle, että ei oikein keksi mitä tekisi. Jos semmoinen vaikka vahingossa jonakin hetkenä iskisi. Parempi varautua.
Ihanaa päättyvää viikkoa
ihan jokaiselle!
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️