Vaiettu rakkaus.

Ostin itselleni lahjan. Villasukkien ohjeita täynnä olevan.

 Jälleen yhden Merja Ojanperän kirjan. Tällä kertaa kirjassa teemana iki-ihanat pitsisukat. Voiko olla kauniimpaa kirjaa!? Vastaan itse. Ei voi. Sivu toisensa perään ihania kuvia suloisista pitsineuleisista sukista. Ja takuuvarmasti ymmärrettäviä ohjeita. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Kehun, koska tykkään, ymmärrän ja saan suurinpiirtein onnistuneesti tikuteltua näillä ohjeilla kauniita sukkia. Ja jos jotain virheitä on tai tulee, niin vika on täällä päässä.

 

Tästä kirjasta innostuneena nappasin puikoille ja tikuttelin hempeän suloiset "Vaiettu rakkaus" -villasukat. Koska villasukat 💗.

 

 

Joku on ehkä saattanut huomata allekirjoittaneessa sellaista pientä orastavaa villasukkarakkautta. Ja en sitä peittele, vaan julistan innokkaasti, miten jokainen tarvitsee itsensä ja maailman väliin jotain pehmeää, lämmintä, lohduttavaa ja turvallista. Villasukat. 

Nämä sukat olivat aika nopeatekoiset vaikka ohje ensisilmäyksellä näytti kaikkea muuta kuin helpolta ja nopealta. Vaan niinhän ne usein. Ohjekaavio ainakin minut usein ensin säikäyttää. Sitä jo miettii, että kannattaako edes lähteä yrittämään. Vaan kun ohjeeseen jaksaa hetken paneutua tarkemmin, huomaakin monesti, että syytä varsinaiseen paniikkiin ei ole. Puikot käsiin ja töihin. 

 

Ja sukista tuli todella kivat. 

Nämä sukat tein seiskaveikan Kuura-langasta. Siinä on semmoinen kaunis pieni kimallus mukana. Söpö lanka. Tämän kanssa tosin kävi niin, että keskenhän se lanka loppui. Olin ostanut lankaa jo aikaa sitten ja kuvittelin, että riittää tähän sukkaprojektiin. Eipä riittänyt, eikä sitä sitten enää edes myyty missään. 

Pienoinen hätähän siinä pääsi syntymään, että nytkö jää homma kesken. Mutta maailma on yllättävä ja ihmeellinen. Facebookin lankakirppis -ryhmässä hätäni kerroin ja muutama minuutti myöhemmin minulle oli jo tulossa lisää kyseistä lankaa. Tosin siinä pientä säätöä tuli myös kaupan päälle mutta loppujen lopuksi sitä kautta onnistuin löytämään ihmisen, jonka lankavarastoista sain ostettua lisää Kuuraa, eikä homma jäänyt kesken. 

 

Ja nyt sitten, kun näistä sukista otin kuvia ja tänne niitä laittelin, niin huomasin tietenkin, että näissähän on neuloja tikutellut virheen somasti tuohon jalkapöydän päälle.🙈 Tottakai nämä on jo päätelty ja viimeistelty ja nyt pää käy kuumana, kun mietin, että puranko ja teen uudelleen... 

 

Jään miettimään.

Ja toivottelen kivaa viikonloppua ihan kaikille!

💗

Mari