Joitakin kuukausia ennen leikkausta podin vakavaa käsityökuumetta. Monen asian summana mikään työ ei oikein edennyt, eikä oikein sujunut. Mietin kuumeisesti, että mikä olisi siinä tilanteessa tarpeeksi helppo ja yksinkertainen työ jonka arvaisin ottaa työn alle. No, fiksuna tyttönä ajattelin sitten, että virkkaus työtapana saattaisi olla sellainen. Varsinkin siis kun en ole milloinkaan oikein "osannut" virkata.😂
Tuosta yhdestä pienestä palasta se sitten lähti, lokakuussa 2017.
Valmista tuli vuosi myöhemmin. 88 palaa ja "kaksi vasenta kättä".
Aikaa tämä työ otti. Hitaasti mutta vakaasti kohti päämäärää. Muutaman kerran kyllä taisin ärsytyksen puuskassa piilottaa itseltäni palat, langat ja koukun. Ja ainakin kerran muistan lennättäneeni koko komeuden huoneen toiselle laidalle.🙈
Kaikesta huolimatta, olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Ihanan paksu ja painava torkkupeitto. Sen alla saa hyvät päiväunet.💗
Lankana Novitan Seitsemän veljestä valkoinen ja vaaleanharmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️