Palmikkoneule

 Minä olen vähän sellainen neuloja, joka neuloo enemmän tekemisen kuin tarpeen vuoksi. 

Neulon, koska se on mukavaa puuhaa, auttaa pitämään pään sisäisen kaaoksen aisoissa ja helpottaa asioiden ja ajatusten laittamista järjestykseen. Tässä vain muutamia syitä neulomiseeni. Toki kaikki aika tärkeitä sellaisia. 

 

Tässä tavassa neuloa on vain yksi huono puoli, ja se on se, että kaapit ja lipastojen laatikot alkavat täyttyä kaikista niistä tehdyistä töistä. Siksipä onkin oikein ihanaa, kun välillä joku oikein haluaa minun neulovan itselleen jotakin. Ajatelkaa nyt! Saa tehdä toiselle toiveen mukaan. Tämähän on mahtava win-win-tilanne. Käteni saavat tikutella jotakin hyödyllistä ja toinen saa yksilöllisen käsinneulotun vaatteen tai asusteen.

Yksi tällainen projekti oli poikani villapaita. Hän esitti toiveen ja yksityiskohtia mitä paitaan halusi, minä kaivelin malleja ja hän niistä malleista valitsi mieleisensä. Ja äiti neuloi. Lopputuloksena syntyi ajaton villapaita, joka kyllä kestää pakkaset ja katseet.

 

Hyvä villapaita on niin paljon enemmän kuin vain vaate. Se on tunne, hetki ja tunnelma. Juuri niin kuin tämä luonnonvalkoinen, paksu neule, joka erottuu edukseen talvisessa maisemassa. Kuvat ovat miniäni ottamia. Niistä tuli niin hienoja! Kuvissa neule yhdistyy jäätyneeseen järveen ja laskevaan aurinkoon, luoden ihanan rauhallisen ja ajattoman kokonaisuuden.

Paidasta tuli aika klassinen palmikkoneule. Ohje on Novitan ja löytyy heidän verkkosivuiltaan. Siinä korostuvat selkeät palmikkokuviot ja korkea kaulus. Ne eivät ole vain ulkonäöllinen valinta, vaan myös käytännöllinen: paksu neulos ja korkea kaulus suojaavat tehokkaasti kylmältä, eikä välttämättä tarvitse käyttää erillistä kaulahuivia. Vaalea väri taas oli pojan oma toive. Ei halunnut kirjoneuletta tai tummia värejä. 

 

Tämän tyyppinen villapaita on monikäyttöinen. Se sopii kylmänä aikana hyvin luonnossa liikkumiseen, tai oikein kovilla pakkasilla kerrospukeutumisen osana ja  yhtälailla se passaa kaupunkikäyttöön farkkujen tai tummien housujen kanssa.

Erityisen toimivan siitä tekee ajattomuus. Tästä ei tullut vain yhden kauden vaate, vaan paita, joka näyttää hyvältä vuodesta toiseen. Useinhan villapaita vain paranee käytössä. Toivotaan, että tuo Novitan Isoveli-lanka on myös hyvää ja kestävää käytössä. En ole aiemmin siitä tehnyt mitään, joten kokemusta ei ole.

 

Talvinen ulkoilu, hiljainen hetki auringonlaskussa ja lämmin villapaita – joskus yksinkertaiset asiat riittävät.

💙

Mari 

Jäniksiä, pupuja ja jäneksiä

 

Tässä on Vellu.

Vellu on pieni, suloinen ja melko arka pupupoika. Vellulla on suunnattoman suuret pupun lurppakorvat ja pieni suloinen töpöhäntä. 

 

 Pupu on ihanan pehmoinen halikaveri. 

Vellu on virkattu Lankavan ohjeella Alizen Velluto-langasta, joka on ihanan pehmeä ja tosi paksu lanka. Siitä neuloo ja virkkaa varmasti monenlaiset torkkupeitot ja pehmolelut. Vellu-pupu on virkattu mutta varmasti tämä lanka toimii myös neulehommissa. Velluto-lanka on superpehmeää ja miellyttävää ja siinä on samettinen pinta. Tällä langalla virkkaaminen tuntui aluksi aika oudolta. Varmaan juuri tuo pehmeys teki sen, kun ei lanka oikein tuntunut sormissa miltään! 

 

 

 Vellu päätyi aika nopeasti synnyinkodistaan uuteen kotiin. Ja Vellusta tuli Luppa.

Vellu, tai siis Luppa, oli vielä täysin keskeneräisinä irrallisina täytettyinä paloina sohvalla levällään, kun siskontyttö tuli hetkeksi meille hoitoon. Hän ilmoitti heti palat nähtyään, että hän voisi haluta tuon sitten, kun se on valmis. Ja sitten hän vasta kysyi, että mikä siitä tulee?

 

 Siitä oli tulossa jänis ja tyttö hyväksyi vastauksen.

Ja sinnehän Vellu/Luppa sitten muutti. Ja minä sain palkaksi ihanan lämpimän halauksen kiitoksen kera ja hyvän mielen.

 

Tilasin toki itselleni jo uudet langat uuteen Velluun. Sillä täytyyhän tädilläkin olla oma Vellu-pupu. Varsinkin, kun elämäni on aika täynnä jäniksiä tätä nykyä. Silloin kun en neulo tai virkkaile jäniksiä, niin jäneksiä syntyy savesta. Vekkuleita velikultia, omanlaisiansa hupsuja pitkäkorvia.

 

 

Parasta uuden vuoden alkua ihan jokaiselle!

💖

Mari 

Raitojen rytmi

 

Raitasukkia olen täällä tehtaillut. Jospa vaikka joulupakettiin sujauttaisin. 

Pienille jaloille pieniä lämpimiä sukkia ja isoja lämpimiä ajatuksia.

 

Raitasukat taitavat olla semmoinen suomalaisen neuleperinteen ajaton klassikko. Ne eivät varmaan koskaan mene pois muodista! Raitasukilla saa aika kivasti väriä pukeutumiseen ja niiden neulominen on suhteellisen helppoa ja oikeasti aika rentoakin. 

 

Raitasukkien yksi parhaista puolista on mahdollisuus leikitellä väreillä. Voi toteuttaa sukat perinteisillä ja hillityillä väriyhdistelmillä tai sitten hassutella ja hullutella rohkeasti kirkkailla ja runsailla väreillä. Itse tykkään valita lankoja, jotka sopivat yhteen sekä värien että paksuutensa puolesta. Raitasukkiin saa myös tehokkaasti upotettua jämälankoja, joita aina tuppaa jäämään pyörimään nurkkiin ja lankalaatikoiden pohjille.

 

Raitasukkien neulomiselle on monia hyväksi havaittuja tapoja. Joku tykkää neuloa tasaleveitä raitoja, joku toinen taas välttää tasaleveitä raitoja viimeiseen saakka. Raitoja voi neuloa vaihtelevilla raitojen leveyksillä tai vaikka vaihtaa raitojen suuntaa! Kivaa jälkeä tulee myös, jos yhdistää kirjoneulekuvioon raitaa.

 

Näihin molempiin sukkiin tikuttelin vanhoja jämälankoja tuolta omasta jämälankapurkistani. Sukkien koko määräytyi aikalailla käytettävissä olevien lankojen määrän mukaan. Näistä tuli koon 26-27 sukat. Eli hyvin pieniin jalkoihin sopivat.

 

Itse tykkään, kun raitasukat ovat keskenään ihan identtisiä. Että vasen ja oikea ovat silmukalleen samalla lailla raidoitettu. Minulle on aivan liian villejä sellaiset keskenään erilaiset raitasukat missä värit ja raitojen leveydet vaihtelevat. Aivan liian villiä!😉

 

 Joku viisas on sanonut, että jokainen neulontaprojekti opettaa neulojalleen jotakin. Tätä jäin miettimään näidenkin sukkien kohdalla, kun tuntui, että oli niin yksinkertainen ja simppeli projekti. Ensin en saanut yhtään mitään mieleen, mitä muka olisin näiden kanssa oppinut. Vaan annas olla! Sitten tajusin, että yritinhän minä opetella lankojen päättelyn neuloessa. Se sujui vähän miten kuten. 

Opettelu jatkuu.

 

Nyt vain neulomaan raitasukkia jouluun! Päästä mielikuvitus lentoon, anna värien viedä ja tunne neulomisen ilo. Hyvää neulontaa!

💜 

Mari 

Jänekset, tontut ja villasukkapari

 

 

 

 

Blogissa on vallinnut nyt pitkääkin pidempi hiljaisuus. Joka kaikkien teidän onneksi (tai kiusaksi😀) päättyy tähän ja näihin sukkiin.

 

 

Kulunut syksy on ollut henkisesti aika raskas. 

Ennen kesäloman loppua jo kantautui kesälaitumille tieto, että työt tulevat loppumaan meidän koko porukalta jossain vaiheessa syksyä. Vähän sitä ehkä osattiin odottaa mutta yllätti se silti.

 Ja siitä loman lopusta asti on roikuttu vähän niinkuin löysässä hirressä ja odotettu ja odotettu. Lopullisen irtisanomisen hetkeä jouduttiin odottamaan melko pitkään. Itse ei oikein voinut vaikuttaa mihinkään ja jäljelle jäi vain tilanteen kehittymisen seuraaminen ja odotus. Ja nyt se sitten on sitä myöden selvä, että ensi viikon tiistai on ensimmäinen työttömyyspäivä. 

Ei tässä ole ollut oikein voimia eikä jaksamista mihinkään. Mieli on ollut vähän maassa vaikka ollaan porukalla koitettu kovastikin toisiamme tsempata ja kannustaa. Ihanat työkaverit.💗Pääpaino on siltikin ollut vain päivästä toiseen selviytymisessä. Ja sen ymmärtämisessä, että itsessä ei vikaa ollut. Mitään ei olisi voitu tehdä toisin. Välillä elämä vaan on. 

Mutta nyt, leuka pystyyn, hymy korviin ja eteenpäin.

 

Iloa päiviin on silti, edelleen, tuoneet neulehommat ja kaikki muu askartelu. Kovin vauhdikkaasti puikot eivät ole täällä syksyn aikana suihkineet mutta jotain olen silti saanut aikaiseksi, lähinnä villasukkia. 

 

Kuvissa olevat villasukat tein ihan "oman pään mukaan". Eli ohjetta ei näihin ollut. Näistä tuli koon 42 sukat ja ne matkasivat Helsinkiin lahjaksi sukulaiselle. Langasta ei ole mitään muistikuvaa. Se on "joku kiva sukkalanka"😂 puikot 3.5 ja pintaneule ihan vaan oikeilla ja nurjilla silmukoilla neulottu.

Ja entäs sitten nämä Jänekset!

Jänekset ovat nyt vieneet jo minun sydämeni ja nyt he ovat jo matkalla valloittamaan muidenkin sydämiä. Tällä hetkellä Jänekset voi tavata Ylläsjärven Ylläs Puodista. Söpöläiset ovat vallanneet siellä oman tilansa seuranaan Tontut.

 

 Jäneksiä ja tonttuja on myös tulossa lisää myyntiin Ketjusilmukan omaan kauppaan. 

Vink! Vink! Siinäpä vasta olisi aika kiva joululahjaidea.😉 

 Ihania marraskuun päiviä kaikille!

Marraskuukin voi olla kaunis, niinkuin kuva tämän päivän kävelylenkiltä osoittaa.

Mari 

 

Sydänvilja

 

Tässäpä on sukat joiden tekemisessä sai haastaa itseään oikein kunnolla ja urakalla. Haastetta hain ja haastetta sain. Ja lisäksi sain kauniit sukat.

 

Näiden neulominen alkoi jo alkuvuodesta. Lähdimme lomamatkalle ja kaipasin sinne, tai oikeammin lennoille, jotakin kivaa projektia. Ja kaikista maailman mahdollisuuksista valikoin siihen virkaan nämä Sydänvilja -sukat. Helpommallakin olisi voinut päästä. Enhän kyllä nimittäin näistä saanut reilun viikon aikana tehdyksi kuin puolet toisen sukan varresta. Oli nimittäin melko haastava tuo kuvio.

 

Eikä tämmöinen malli, jonka kaaviota täytyy seurata todella tarkasti, ole ihan paras matkaneule lentokoneeseen. Tai mihinkään muuallekaan kuin vaan kotisohvan mutkaan.

 

Tästä tapauksesta opin tietenkin sen, että matkaneuleen kanssa ei kannata alkaa millään tavalla kikkailemaan. Että ei kannata valita työtä sitä silmällä pitäen, että mahdollisten kanssaneulojien silmissä näyttää tarpeeksi taitavalta.😂 Sitäkin nimittäin hölmöyksissäni ehdin miettiä ennen matkaa. Että on "noloa" jos neulon ihan perussukkaa. Tunnustan virheeni. Tiedän, että nämä ovat naurettavia ajatuksia mutta välillä ajatusten sekaan, yrityksistä huolimatta, puikahtaa sammakoita ja muita öhkömönkiäisiä.

 Mutta joo, matkalle mukaan ihan vaan sellainen mukava, pienehkö ja helppo työ. 

 

Näiden Sydänvilja -sukkien ohje löytyyPirtin Kehräämön sivuilta. Mallin on suunnitellut Sari Suvanto/Langan rytmi.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

💛

Mari

Kissasukat

 

Mistä on kiva kesä tehty? 

Se on tehty auringosta ja lämmöstä mutta myös sateesta ja viileämmistä päivistä. Se on tehty mökkeilystä, rennosta olosta, rauhallisesta puuhastelusta ja palautumisesta. Se on tehty myös työnteosta ja ystävistä, kuumista kesäkaduista, leivoskahveista täpötäydellä terassilla, jäätelöstä joka sulaa sormille. Se on tehty uimisesta, mustikoiden poimimisesta, kantarelliaarteen löytämisestä, lämpimästä tuulesta, veneilystä, puutarhan hoidosta, kesämekoista ja villasukista. 

 

Ja villasukkia syntyy tasaiseen tahtiin. Loputtoman pitkien villapaitaprojektien jälkeen on kiva tehdä jotain mikä valmistuu nopsaan. Mitään varsinaista kesäprojektia tälle suvelle ei ollutkaan. Joskus olen virkannut kesällä jotain kivaa tai muuten vaan askarrellut kesäjuttuja mutta nyt kaikki tekemisen into on mennyt sukkiin. 

 

Pinterestin kuvavirrassa satuin keväällä näkemään hauskan kuvan missä kuvataan kuinka kissa valuu kynsillä kiinni pitäen alemmas "jossakin". Mielessäni se siirtyi oitis ja heti villasukan varteen. Toteutus ei sitten välttämättä osunut ihan nappiin mutta tässä ne kyseiset sukat nyt teille jokatapauksessa esittelen.

 Lähipiiri ei edes nähnyt sukissa koko kissaa. Työkaverillakin oli hankalaa hahmottaa kuvaa mutta ehdotti sitten, että jos kissalle tekee nenän ja viikset, niin sitten se on selkeämpi. Näin tein ja ehkä se muutos teki tuosta kuvasta vähän selkeämmän. 

Kissa on siis silmukoitu sukan varteen. Silmukointi on taito, jossa en kovin hyvä vielä ole. Jostain syystä en saa silmukoita asettumaan kauniisti edellisen silmukan päälle, jolloin kuva mielestäni vähän hörsöttää. Ehkäpä saatan kiristää lankoja liikaa?

 

Sukat neuloin novitan seiskaveikasta. Jälleen. Ja näistä tuli koon 42-43 sukat.

 

Itse kun tietää mitä tekee ja näkee oman työnsä aina vähän erilailla kuin muut, niin omissa silmissäni tuo kuvio on ihan tosi selkeä.😂 Toiset saattaa olla toista mieltä.

 

Ihania aurinkoisia kesäpäiviä!

🌞

Mari

 

Saunan ikkunan virkattu verho

 

 Kesä ja mökkielämä. Sitä on odotettu ja nyt siitä saa taas nauttia. Säät ovat olleet hieman vaihtelevia mutta mitäpä siitä. Sitähän se on. Suomen kesä. Kaikessa kauneudessaan ja "kauheudessaan". Onneksi ei nyt kuitenkaan lunta sada. Ja pitäähän ihmisillä olla puheenaiheita, kun tutut ja tuntemattomat kohtaavat kesäisillä turuilla ja toreilla. Sää on varma aihe👍

 

Kesä ja mökkielämä. Täydellistä. Ihan parasta juuri nyt. Sateessa ja paisteessa. Mikään ei haittaa, kun mökkisaareen pääsee. Otsan huolirypyt siliävät edes vähän. Hartiat rentoutuvat ja laskevat alemmas. Päänsärky helpottaa. Ja tämä kaikki tapahtuu vain, kun astuu veneestä saaren maaperälle. 

Täällä ei ole pakko kenenkään tehdä yhtään mitään.😂 Toki oman viihtyvyyden ja hyvinvoinnin eteen jotain on aina tehtävä. Mutta se on sellaista mukavaa, viipyilevää ja mieltä hoitavaa puuhastelua. Saa lämmittää saunaa, laitella ympäristöä mielensä ja jaksamisensa mukaan nätiksi katsella. Ruokaakin on hyvä ainakin kerran päivässä laitella, muuten tantereella alkaa lojua nälkäisiä mökkiläisiä lokkien ja ohikulkijoiden ihmeteltävänä. Kyllä täällä vallitsee semmoinen hyvä kiireettömyys. Arjessa ehtii sitten höntyillä ja juosta kellon kanssa kilpaa.

 

Talvella jo aloittelin tämän meidän mökin saunan ikkunaan verhon virkkausta. Ajattelin, että teen sitä ihan rauhassa ja hissukseen ja tavoitteena oli saada se valmiiksi siihen, kun mökkikausi jälleen alkaa. No, vitkastelin hommaa sitten liiankin kanssa eikähän verho valmistunut ihan justiinsa siihen mökkikauden alkuun. Mutta ei se nyt mennyt monellakaan viikolla siitä ylikään. 

Ja siellähän se nyt on. Paikalleen viritettynä meidän pikkuisen mökin pikkuisen saunan pikkuisessa ikkunassa. Verho on laitettu paikoilleen verhovaijerin avulla, joten verhon saa napattua helposti halutessaan myös pois, jos haluaa miellummin nauttia maisemasta.

 

 

Aika pitkään hain ja selailin erilaisia virkattuja verhomalleja ennenkuin sopivan löysin. Valtaosa ohjeista joita löysin, olivat sellaisia romanttisia kukkajuttuja. Se ei ehkä olen ihan meidän mökin tyyli. Halusin jotain aavistuksen yksinkertaisempaa ja selkeämpää. Viimein sitten löysin Novitan virkatun verhokapan ohjeen, millä sitten verhoni toteutin. 

Lankoja tätä hommaa varten en halunnut ostaa kovinkaan paljoa, joten lähdin tekemään verhoa jo olemassa olevilla langoilla. Lopulta jouduin antamaan sen verran periksi, että jouduin ostamaan lisää kaksi kerää puuvillalankaa, että verhosta sain verhon mittaisen.

 

Ja nythän tuo verho saa sitten roikkua tuon meidän mökkisaunan ikkunassa hamaan tulevaisuuteen.😂

Eipähän edes pahasti pääse haalistumaan, kun on valmiiksi jo väritön. Tiedä sitten, että kellastuuko valkoinen verho ajan mittaan. Se jää nähtäväksi.

 

 

Ihanaa kesää jokaiselle! Ja rentouttavaa lomaa heille, joilla loma jo alkoi!

💗

Mari