Mun oma Nordstrand villapaita

 

 

Aikojen alussa nuorena perheenä asuimme muutaman vuoden Keski-Suomessa. Niinä vuosina Jyväskylä tuli kovinkin tutuksi paikaksi. Siellä tuli käytyä välillä vähän "tuulettumassa", aistimassa vähän kaupungin sykettä. 

Ja vaikka elämä on kuljetellut sinne tänne ja takaisin, Jyväskylä on edelleen kovin mieluinen paikka. Sillä kaupungilla on meidän perheen sydämessä aina oma erityinen paikkansa.

 

Siksipä siellä on edelleen kovin mukava poiketa. Ihan sillain muuten vaan. Vailla mitään erityisiä suunnitelmia. Tavallaan.😊 Sillä kyllähän minulla on aina aika selkeät suunnitelmat silloin, kun joku kulkupeli minut Keski-Suomeen kuljettaa. Jyväskylästä löytyvät nimittäin Suomen Käsityön museo ja lankakauppa Titityy. Nämä kaksi paikkaa ovat ihan ehdottomia suosikkejani joissa mielelläni piipahdan. Ensimmäisessä on aina esillä joku mielenkiintoinen näyttely ja perusnäyttelyssäkin riittää aina tutkittavaa. Ja tuo jälkimmäinen... no niin no, kyllä te tiedätte.

 

Edelliselläkin Jyväskylän reissulla toteutin aika tunnollisesti perinteiset hyväksihavaitut askelmerkit. Toki nyt tuli uutena elementtinä mukaan Aalto-museo. Käymisen arvoinen sekin.👍

 

Kyllähän näiltä reissuilta sitten aina tarttuu mukaan myös jotakin kotiin vietävääkin. Tuolloin Titityystä lähti mukaan langat Nordstrand -neulepaitaan. Ihana, pehmeä ja mukava neulottava Filcolana Peruvian Highland Wool -lanka. Ohje tähän villapaitaan löytyy Titityyn sivuilta, ilmaiseksi.👍 Ohjeessa paita on neulottu Peruvian Highland Wool -langasta sekä silkkimohairlanka Filcolana Tiliasta. Itse jätin paidastani tuon silkkimohairin kokonaan pois. Hyvä tuli niinkin. 

 

Tästä paidasta tuli ihan super kiva! 

Sopivasti lämmin, pehmeä, kevyt... IHANA💙

Marraskuisin terveisin,

tyytyväinen uuden neuleen omistaja

Mari

💙

 

 

 

Tuolille sukat

 

 

Meidän keittiön tuolit saivat uudet sukat. Mustat sukat.

 

Näihin tuolin jalkoihin on useampaan kertaan laitettu niitä liimattavia tassuja, ja hetkenhän ne toimii vallankin mainiosti. 

Kunnes sitten ei. 

Ja ihan niin kyllästyin mokomiin poisrullautuviin läpysköihin, joten nappasin käteeni virkkuukoukun ja aloin miettiä, jotta mitenkä tuolinjalan sukat sitten oikein toteutetaan.

 

 

Kuvia toki semmoisista tuolinjalkoihin tehdyistä suojista olen nähnyt. Joskus jopa semmoisenkin, mikä oli tehty tennispalloista. Nips ja naps vaan palloon viillot ristiin rastiin ja siitä syntyneestä kolosta sitten tuolin jalka sisään. Toimiva systeemi varmaan noinkin.

 

Mutta itse aattelin toteuttaa jotain vähän sirompaa.

 

Laatikoiden kätköistä löytyi mustaa Nalle-lankaa, jota sitten päätin käyttää tähän hommaan. Ja kaksinkertaisena. 

Alkuun virkkasin kahdeksan (8) ketjusilmukkaa ja kiinnitin lenkiksi piilosilmukalla. Tähän lenkkiin virkkasin ensin 2 ketjusilmukkaa, näistä muodostui ensimmäinen pylväs, sen jälkeen 21 tai 22 pylvästä. Riippuen vähän siitä miten ajatus pysyi mukana.😂 Seuraavilla kerroksilla taas alkuun 2 kjs (=1. pylväs) ja sitten taas pylväitä 22. Tästä alkoi pikkuhiljaa muodostua putkilo, jota voidaan hyvällä syyllä kutsua tuolinjalan sukaksi. Valmiin sukan korkeuden voi jokainen määritellä oman maun mukaan. Itse tein tuolin etummaisiin jalkoihin 9 cm korkeat sukat ja takajalkoihin 10 cm korkeat. Näissä meidän tuoleissa on takimmaiset tuolinjalat vähän paksummat kuin etujalat, niin siksi tein niistä pidemmät. Tuo isompi ympärysmitta tuntui "syövän" sitä valmiin kappaleen korkeutta.

 

 Nyt sitten täällä mietin vain sitä, että miksi ihmeessä valitsin väriksi mustan? Olisihan nyt joku värikkäämpi versio ollut aika kiva. Vaan voihan noita sukkia tehdä varastoon väreilläkin ja vaihdella sitten tarpeen ja fiiliksen mukaan. Eikös?

Mutta nyt on töppöset jotka ei ihan heti, luultavasti😊, lähde rullailemaan omille teilleen. Ja toivottavasti eivät myöskään hiudu puhki ihan heti...

 

 

Mukavaa loppuviikkoa toivottelen teille kaikille!🍁

💛

Mari

 

Aikuisen naisen ballerinasukat

 

 

Blogi on uinunut ruususen unta lähestulkoon koko kesän. Ei ole kovin paljon ollut ylimääräistä jaksamista, että olisin tänne neuleistani juttuja runoillut. Tämä suvi on mennyt palautellessa ja voimia kerätessä. Elämä kun ei aina, valitettavasti, anna pelkkää shampanjaa ja vaahtokarkkeja, vaan välillä tulee niskaan kuormakaupalla kuraa ja tulikiviä, halusi sitä tai ei. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että ei jää rypemään kuralammikkoon vaan punkeaa itsensä sieltä pois. Vähän kerrallaan. Pienin askelin eteenpäin.

 

Neuleita on syntynyt kesän aikana jonkun verran. Tai aika paljonkin itseasiassa, kun tarkemmin miettii. Osa on semmoisia pitkän ajan projekteja, jotka on aloitettu puoli vuotta sitten ja saatettu loppuun kesän kuluessa. Osa on aloitettu silloin puoli vuotta sitten ja homma jatkuu edelleen.

 

Niinkuin esimerkiksi nämä villasukat. Homma on otettu puikoille viime joulun aikoihin ja pikkuhiljaa edeten saatettu valmiiksi kesän korvilla. Turha näitä hommia on kiirehtiä, kyllä ne valmiiksi tulee. Joskus.😃

 

Olisinkohan jonain iltahetkenä Pinterestiä selatessa törmännyt kuvaan näistä sukista. Ohjetta en kuitenkaan ahkerasta etsimisestä huolimatta löytänyt. Joten näiden tikuttelu on tuumailtu ja pähkäilty ihan omatoimisesti. Vähän meinasivat aiheuttaa päänvaivaa ja lisää harmaita hiuksia. Mutta sukat syntyivät. Eivät nyt ehkä ihan mallikelpoiset, hieman tuotekehittelyä kaipaisivat, mutta omaan käyttöön ihan riittävän hyvät.

Neuloin sukat ihan normaaliin villasukka tyyliin tuohon "nilkkaremmiin" asti. Sen jälkeen neuloin mustan pohjan ja harmaan päällisen erikseen tasona molemmat. Mustassa "tossun kärjessä" yhdistin taas kaikki silmukat ja neuloin sukan loppuun jälleen ihan perinteiseen tapaan. 

Lopuksi ompelin mustan ja harmaan osan sivuistaan yhteen. 

Nyt jos jollain on tiedossa jokin järkevämpi tapa toteuttaa tämän tapaiset sukat, niin laittakaapa kommenttia. Olisi kiva kuulla, jos tämmöiset sukat voisi toteuttaa jollain toisellakin tavalla.

 

 Pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne! Ja nautitaan vielä elokuun lämpöisistä päivistä.

💛

Mari

Pitsineule villasukat

 

Toukokuun helteiden jälkeen kelit viilenivät sen verran, että mielellään taas kiskaisee villasukat palelevien varpaidensa lämmikkeeksi. 

Eikö vain? Kyllä.  

 

Suomen kesä näyttää meille parastaan, sateineen ja paisteineen. 

Saan nyt taas olla muutaman päivän täällä meidän mökillä ihan yksikseni ja saan nauttia kesän kauneudesta aivan kaikessa rauhassa. 

Takassa palaa tuli, ikkunan takana hehkuu ilta-auringon kaunis valo ja omia jalkoja lämmittävät paksut villasukat. Parhautta juuri nyt.

 

 

Ajeltiin muutama vuosi sitten Luopioisiin ja kävin siellä tutustumassa lankakauppaan nimeltä Hilma&Olga. Tuolta reissulta tarttui mukaan muutamia kivan värisiä keriä Lankavan Mainio-sukkalankaa. Ja nyt viimeinkin yhdestä niistä keristä syntyi uudet villasukat. Ja miten kivat villasukat! 

Ohje näihin sukkiin löytyy Novitan sivuilta. Nimi näille on yksinkertaisesti Pitsineule villasukat.

 Kyllä minun mielestäni Novitan suunnittelijat voisivat nimetä näitä sukkaohjeitaan vähän kivoimmillakin nimillä vaikka laittamalla hieman mielikuvitusta peliin. Vaan onhan toki tuokin nimi. Ytimekäs ja kuvaava.

 

 

Pitsineulesukkien neulominen on ihan parasta puuhaa. Ja ihanin hetki näissä on aina se, kun mallikerran vihdoista viimein oppii ulkoa ja puikot suorastaan lentävät ja valmista tulee. Haastavuus tuleekin sitten siinä, jos kuvio on liian vaikea ja rivi riviltä seurattava. Siinä ei välttämättä ajatus aina pysy kasassa ja virheitä syntyy.

Mutta mukavaa neulominen on aina.

 Sukkien kuvaaminen ei sitten olekaan mikään helppo homma. Aina meinaa olla vähän sama ongelma, että miten saada värit toistettua kuvissa sellaisina kuin ne on oikeasti!? 

Huonosti taas taisin onnistua. Mutta saitte varmaan ajatuksesta kiinni?😀

💚

Mari

Pohjolan emäntä

 

 

 

Nyt on virallisesti kevät. Ja minulla valmiina uusi villapaita. Koska vielä voi tulla kylmä. Ehkä. No vappuna ainakin. Ja juhannuksena.😀  Kauan sitten aloitettu neule valmistui pitkän kaavan mukaan ja monen mutkan kautta, ja kuitenkin juuri ajallaan. 

 

Tein Pohjolan emäntä -neuleen. 

Ohje on Jenna Kostetin Neulottu Kalevala -kirjasta. Kirjassa on kauniita neuleita jotka ovat saaneet inspiraationsa Kalevalan runoista. Toteutukseen asti itselläni on päässyt vasta tämä yksi ainokainen mutta kovasti haaveilen tekeväni vielä monta muutakin. Kirjassa on niin monta ihanaa neulemallia.💗 Ja tämän, edelleen jatkuvan, islantilais- ja norjalaisneuleiden huuman keskellä on kiva, että jotkut tekijät ja suunnittelijat inspiroituvat myös tästä ihan meidän suomalaisten omasta rikkaasta ja ainutlaatuisesta kulttuuriperinnöstä.

 

Ohjetta noudatin jälleen orjallisen tarkasti. Lankana työssä oli ohjeessakin mainittu Tukuwool fingering, kaksisäikeinen villalanka suomalaisestaa villasta. Lanka on aika ohutta, joten tikuteltavaa kyllä todellakin riitti melkein tuskastumiseen asti. 

 

Paita neulottiin saumattomasti alhaalta ylös ja siihen tehtiin v-pääntie.  Tuossa paidanhelman kirjoneulekuviossa huomaan nyt selvästi, että mikä merkitys on lankadominanssilla kirjoneuleessa. Tässä kun edelleen opettelen näitä kirjoneulehommia ja ajatus ei edelleenkään pysy aina kasassa, niin välillä huomaan unohtavani, että mikä lanka milloinkin dominoi. Ja sen taas huomaa lopputuloksessa. Välillä tuo kuvio ikäänkuin häviää tuon pohjavärin sekaan. Siinä kohtaa on siis unohtunut lankadominanssi.

 Vaan eipä se omassa käytössä haittaa. Kun tietää, että se kuvio siellä on, niin sen näkee vaikka olisi heikommatkin viivat.😅

 Niinhän tässä taas sitten kävi, että paidan valmistumisen viime metreillä vannoin, että en enää kirjoneuleita tee. Että jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön. Kun ei ne kirjoneulehommat suju muuten kuin tuskalla höystettynä.

 Mutta annas olla. 

Nyt on taas puikoilla kirjoneule.

Ja odottelen koska se mörökölli tulee hakemaan.

 

Ihania keväisiä huhtikuun päiviä!

💚

Mari

Säärystimet

 

Neuloinpa itselleni säärystimet. Muutaman talven olen ajatustasolla aihetta kypsytellyt ja nyt oli sitten se hetki, kun ajatus muotoutui ihan konkreettiseksi teoksi. Hyvänä kimmokkeena tosin oli nuo muutamat vähän kipakammat pakkasjaksot mistä ollaan tänä talvena saatu nauttia. 

 

Ja kylläpä ovat kivat ja lämpöiset. 

 

 

Toteutin nämä ensimmäiseni ihan tylsästi mustasta seiskaveikasta. 56 silmukkaa ja alkuun ja loppuun joustinta ja siihen väliin oikeilla ja nurjilla silmukoilla tuommoista kivaa pintaneuletta. Yksinkertaisesti kaunista. 

 

 

Nyt kun pääsin säärystinten makuun, niin seuraavat voisivat olla vähän reippaamman väriset. Ehkä. Ei mitään raitoja kuitenkaan. Ja joku pitsineulejuttu voisi olla kiva. Minkälaisia säärystimiä te muut ootte tehneet?

Tämä viikko ollaan dipl.inssin kanssa hiihtolomailtu pohjoisessa. On hiihdetty, hiihdetty ja sitten vielä hiihdetty. Ja minä kun en edes pidä hiihtämisestä. Muka.😂 Nyt täytyy sen verran tunnustaa, että välillä on ollut havaittavissa jopa hienoista nauttimista, kun olen noilla hiihtoreissuillani käynyt. Saattaahan tässä käydä niinkin, että alan kohta tykätä hiihtämisestä. Vielä en sitä uskalla ihan myöntää, ettei tule paineita.😁

  Neulonut olen sen verran, että sain pitkään työn alla olleen Pohjolan emäntä -neuleeni valmiiksi. Jees! Vähän jo ehkä tuskastuin sen kanssa, kun tuntui ettei etene mihinkään. Kotiin viemisinä lomareissusta on sitten viimeistelyä vailla oleva neule. 

 

Täällä jatketaan vielä lomailua muutama päivä ja sitten auton keula kohti etelää ja kotia.

Mukavia helmikuun viimeisiä päiviä ja tervetuloa maaliskuu!

💛

Mari

Kudotko vai neulotko?

 

Lankahyllyjen äärellä syntyy välillä oikeinkin hyviä keskusteluja. Kun lankahullut neulootikot kohtaavat toisensa inspiroivassa ympäristössä, juttua riittää usein pitkäksikin aikaa. Puheenaiheet lähtevät liikkeelle usein lanka- ja neuleaiheista mutta saattavat siitä harhautua usein suuntaan jos toiseenkin. Lankahyllyjen äärellä on syntynyt loistavia keskusteluja lankojen ja ruuan hinnoista, julkisesta liikenteestä, jääkiekosta, villasukista, terveydenhuollosta, yksinäisyydestä, lapsista, savulohipiirakoista, noin esimerkiksi.

 

Viimeksi tapasin lankahyllyn äärellä iäkkään rouvan, joka oli lähtenyt täydentämään lankavarastoaan. Kun ei kuulemma oikein hyvin osaa olla neulomatta, ei tiedä mitä käsillään tekisi jos ei ole neuletta työn alla. Tuo on varmasti varsin tuttu tunne monelle neulovalle tyypille. 

 

 

Hänen kanssaan rupateltiin siinä lankahyllyn äärellä hetki neulomista tarkoittavista sanoista. Kun toinen puhuu neulomisesta niin toinen kutoo. Minua on joskus neuvottu, että kutominen on kangaspuilla tapahtuvaa toimintaa ja neulominen sitten neulepuikoilla tehtävää. Kumpaa termiä sinä käytät? Neulotko villasukkia vai kudotko? Entä mahtaako näiden sanojen käyttö olla kiinni siitä missä päin Suomea tekijä niitä villasukkia tikuttelee?

 Itse kun puhuin tälle rouvalle neulomisesta, niin hänpä nopsasti tarrasi tilanteeseen ja korjasi puheeni, että "Tampereella tavataan ennemminkin kutoa". Rouva oli myös  sitä mieltä, että "ompeleminen" on nimenomaan käsin neulalla ja langalla tapahtuva asia, ei niinkään koneella tapahtuvaa.

Mitäpä mieltä näistä?

 

 

Mutta joo, villasukkia taas ja edelleen. Tällä kertaa pieneen jalkaan koon 26 sukat. Näissä ei sinänsä ole nyt mitään ihmeellistä, paitsi että ovat tietenki tosi söpöt. 

 

Mutta nyt huomio tuohon sukan kantalapun sivuista poimittuihin silmukoihin. 

Tähän asti olen aina sukkia tehdessäni poiminut kantalapun reunasta silmukat oikealta puolelta. Kyllä niistä ihan siistit ja kivat on tullut niinkin. 

Mutta nyt!

 Jossain sivustolla X törmäsin vinkkiin, jossa kantalapun reunasta poimitaankin silmukat nurjalta puolelta. Eli puikolle nostetaan reunassa nurjat silmukat. Ja voi että! Nyt tuli niin nätit reunat, että en ehkä kestä. Aika täydelliset suorastaan. Tämä tapa jää nyt kyllä ehdottomasti käyttöön.

 

 Kuvassa yritin havainnollistaa sitä miltä näyttää, kun kantalapun reunasta on poimittu nurjat silmukat puikolle.😀

 

 

Hilpeää helmikuuta kaikille! 

💙

Mari