Perusjutut puikoilta

 Välillä tekee kovasti mieli neuloa jotain monimutkaista ihanaa: palmikoita, pitsiä ja kirjoneuletta. Mutta tällä kertaa kaipasin sen sijaan jotain tuttua ja turvallista. Syntyi ihan peruslapaset ja perusvillasukat – sellaiset, joiden tekemiseen voi vain uppoutua ilman ohjeen jatkuvaa tuijottamista.  Perusjutuissa on jotain lohdullista ja varmaa. Ei tarvitse opetella uutta tekniikkaa tai jännittää lopputulosta. Perusjutuissa tietää, että valmista tulee ja että se tulee käyttöön.

 

 Kaipasin itselleni mustia peruslapasia. Sellaisia lapasia joilla menee vaikka vähän siistimmänkin tilaisuuden ja vähän siistimmän vaatetuksen kanssa. Sormikkaita kun en tykkää käyttää ollenkaan. Nämä lapaset neuloin sileänä neuleena perinteisellä mallilla: resori varteen, peukalokiila ja kärkikavennukset. Ei mitään kikkailua. Pelkkää toimivuutta.

 

 

 Juuri tällaisissa projekteissa on jotain erityisen palkitsevaa. Silmukat soljuvat tasaisesti, rytmi löytyy hyvin ja nopeasti ja käsissä syntyy jotain tarpeellista. Lapaset ovat ehkä yksi arkisimmista neuleista, mutta samalla myös yksi tärkeimmistä. Mikään ei voita käsin neulottujen lapasten lämpöä pakkaspäivänä.

 

 

Langaksi valikoitui perinteinen villasekoitelanka. Se kestää käyttöä, pitää muotonsa ja on helppo pitää puhtaana. Peruslapaset ovat myös ihana lahjaidea – ajattomat, tarpeelliset ja aina arvostetut.👍

 

 

Ja jos joku neule on suomalainen klassikko, niin se on villasukka. Perussukka syntyy lähes lihasmuistista: joustinvarsi,(tai sileä varsi tai mitä vaan) kantapää, kiilakavennukset ja lopuksi kärki.

 

 

Sukkien neulominen on minulle melkein meditatiivista. Työ kulkee helposti mukana matkalla, sohvanmutkassa, kahvilassa, bussissa tai telkkaria katsoessa. Eikä tarvitse laskea kerroksia ihan koko ajan.

  

 

Parasta perussukissa on niiden muunneltavuus. Värillä voi leikitellä, varren pituutta voi säädellä, voi tehdä raitaa tai ruutua tai tehdä kokonaan yksivärisenä. Tällä kertaa kaivattiin ihan yksinkertaista sukkaa, joten pääosaan jäi väri. Nämä sukat neuloin, muistaakseni, Dropsin Nord-langalla. Näistä tuli kivan ohuet ja toivottavasti myös lämpimät. Niin ne tuolla Vöyrin Lankakaupassa lupailivat.😊 Kannattaa muuten poiketa , jos niillä kulmilla kuljette.

Käykääpä muuten kurkkaamassa Ketjusilmukan omaa kauppaa osoitteessa www.ketjusilmukka.com 

Koodilla Blogi26 saat tilauksen ilman toimituskuluja! 

Mukavaa loppuviikkoa jokaiselle!

💙

Mari 

 

Palmikkoneule

 Minä olen vähän sellainen neuloja, joka neuloo enemmän tekemisen kuin tarpeen vuoksi. 

Neulon, koska se on mukavaa puuhaa, auttaa pitämään pään sisäisen kaaoksen aisoissa ja helpottaa asioiden ja ajatusten laittamista järjestykseen. Tässä vain muutamia syitä neulomiseeni. Toki kaikki aika tärkeitä sellaisia. 

 

Tässä tavassa neuloa on vain yksi huono puoli, ja se on se, että kaapit ja lipastojen laatikot alkavat täyttyä kaikista niistä tehdyistä töistä. Siksipä onkin oikein ihanaa, kun välillä joku oikein haluaa minun neulovan itselleen jotakin. Ajatelkaa nyt! Saa tehdä toiselle toiveen mukaan. Tämähän on mahtava win-win-tilanne. Käteni saavat tikutella jotakin hyödyllistä ja toinen saa yksilöllisen käsinneulotun vaatteen tai asusteen.

Yksi tällainen projekti oli poikani villapaita. Hän esitti toiveen ja yksityiskohtia mitä paitaan halusi, minä kaivelin malleja ja hän niistä malleista valitsi mieleisensä. Ja äiti neuloi. Lopputuloksena syntyi ajaton villapaita, joka kyllä kestää pakkaset ja katseet.

 

Hyvä villapaita on niin paljon enemmän kuin vain vaate. Se on tunne, hetki ja tunnelma. Juuri niin kuin tämä luonnonvalkoinen, paksu neule, joka erottuu edukseen talvisessa maisemassa. Kuvat ovat miniäni ottamia. Niistä tuli niin hienoja! Kuvissa neule yhdistyy jäätyneeseen järveen ja laskevaan aurinkoon, luoden ihanan rauhallisen ja ajattoman kokonaisuuden.

Paidasta tuli aika klassinen palmikkoneule. Ohje on Novitan ja löytyy heidän verkkosivuiltaan. Siinä korostuvat selkeät palmikkokuviot ja korkea kaulus. Ne eivät ole vain ulkonäöllinen valinta, vaan myös käytännöllinen: paksu neulos ja korkea kaulus suojaavat tehokkaasti kylmältä, eikä välttämättä tarvitse käyttää erillistä kaulahuivia. Vaalea väri taas oli pojan oma toive. Ei halunnut kirjoneuletta tai tummia värejä. 

 

Tämän tyyppinen villapaita on monikäyttöinen. Se sopii kylmänä aikana hyvin luonnossa liikkumiseen, tai oikein kovilla pakkasilla kerrospukeutumisen osana ja  yhtälailla se passaa kaupunkikäyttöön farkkujen tai tummien housujen kanssa.

Erityisen toimivan siitä tekee ajattomuus. Tästä ei tullut vain yhden kauden vaate, vaan paita, joka näyttää hyvältä vuodesta toiseen. Useinhan villapaita vain paranee käytössä. Toivotaan, että tuo Novitan Isoveli-lanka on myös hyvää ja kestävää käytössä. En ole aiemmin siitä tehnyt mitään, joten kokemusta ei ole.

 

Talvinen ulkoilu, hiljainen hetki auringonlaskussa ja lämmin villapaita – joskus yksinkertaiset asiat riittävät.

💙

Mari 

Jäniksiä, pupuja ja jäneksiä

 

Tässä on Vellu.

Vellu on pieni, suloinen ja melko arka pupupoika. Vellulla on suunnattoman suuret pupun lurppakorvat ja pieni suloinen töpöhäntä. 

 

 Pupu on ihanan pehmoinen halikaveri. 

Vellu on virkattu Lankavan ohjeella Alizen Velluto-langasta, joka on ihanan pehmeä ja tosi paksu lanka. Siitä neuloo ja virkkaa varmasti monenlaiset torkkupeitot ja pehmolelut. Vellu-pupu on virkattu mutta varmasti tämä lanka toimii myös neulehommissa. Velluto-lanka on superpehmeää ja miellyttävää ja siinä on samettinen pinta. Tällä langalla virkkaaminen tuntui aluksi aika oudolta. Varmaan juuri tuo pehmeys teki sen, kun ei lanka oikein tuntunut sormissa miltään! 

 

 

 Vellu päätyi aika nopeasti synnyinkodistaan uuteen kotiin. Ja Vellusta tuli Luppa.

Vellu, tai siis Luppa, oli vielä täysin keskeneräisinä irrallisina täytettyinä paloina sohvalla levällään, kun siskontyttö tuli hetkeksi meille hoitoon. Hän ilmoitti heti palat nähtyään, että hän voisi haluta tuon sitten, kun se on valmis. Ja sitten hän vasta kysyi, että mikä siitä tulee?

 

 Siitä oli tulossa jänis ja tyttö hyväksyi vastauksen.

Ja sinnehän Vellu/Luppa sitten muutti. Ja minä sain palkaksi ihanan lämpimän halauksen kiitoksen kera ja hyvän mielen.

 

Tilasin toki itselleni jo uudet langat uuteen Velluun. Sillä täytyyhän tädilläkin olla oma Vellu-pupu. Varsinkin, kun elämäni on aika täynnä jäniksiä tätä nykyä. Silloin kun en neulo tai virkkaile jäniksiä, niin jäneksiä syntyy savesta. Vekkuleita velikultia, omanlaisiansa hupsuja pitkäkorvia.

 

 

Parasta uuden vuoden alkua ihan jokaiselle!

💖

Mari