Blogi on elänyt hiljaiseloa ja suloista suvi taukoa jo pitkään. Niin pitkään, että se suvikin ehti aikaa sitten vaihtua syksyksi ja aavistus vielä eteenpäin, niin ollaan jo marraskuussa.
Täällä kaikki hyvin ja ketjusilmukat kiristelee ja on kiristelemättä samaan tuttuun tapaan kuin ennenkin. Vähän olen ehkä kipuillut tämän blogini tiimoilta, että vieläkö jatkan ja jos jatkan, niin mikä on suunta. Alunperin tämä oli itselleni semmoinen kannustin tehdä käsitöitä samalla kun toivuin aivokasvainleikkauksesta. Oli kiva kertoa täällä mitä on saanut haasteista huolimatta aikaiseksi. Ja oli kiva saada palautetta tehdyistä töistä. Nyt on taidot tekemällä karttuneet ja kaikkien näiden vuosien jälkeen tekemisen taito ja kyky vaakiintuneet niin hyvälle tasolle, etten olisi muutamia vuosia sitten oikein voinut uskoa käyvänkään. Eli se suuri kysymys onkin nyt sitten se, että mitäs nyt?😊 Käsityöaiheisia blogeja, Insta- ja Facebooktilejä on pilvin pimein. Mitä sellaista enää voisin tarjota mitä ei ole jo moneen kertaan annettu? Siinä hetkeksi purtavaa...
Tokihan olen tässä tauon aikana tehnyt paljon muutakin kuin miettinyt blogini kohtaloa. Neule- ja virkkausprojekteja tulee ja menee tasaisena virtana. En osaa oikein enää olla tekemättäkään. Lisäksi meillä oli oikein ihana rakkauden kesä, kun tyttäremme vihittiin heinäkuussa. Tuntui, että elimme sellaisessa rakkauskuplassa pitkälle elokuuhun. Sain kunnian tehdä tyttäreni puvun, ja siinä oli hetkeksi puuhaa ja mietittävää ex-ammattilaiselle! En ole varmaan kahdeksaan vuoteen ommellut oikein mitään. Kyllä siinä ajassa ehtii kovinkin ammattilainen unohtaa kaavanteon ja ompelun rutiinit. Se oli hidas projekti mutta myös hirmuisen kiva ja tärkeä.
Tälle meidän kesämorsiamelle neuloin myös morsiusvillasukat. Tietenkin. Lankana käytin Lankavan Mainio-sukkalankaa ja malli oli Drops Designin Pretty in Peach. Vähän ohjetta muuntelin, kun tytöllä oli toiveita varrenpituudesta ja -väljyydestä. Niistä tuli söpön kivat pikkusukat. Täydelliset kesäsukat.
Nyt on kesästä jäljellä vain kaikki ihanat muistot. Ulkona vihmoo vettä ja alkaa tosissaan näyttää lokakuulta. Taidan paistaa tänään lättyjä ja niiden kanssa avata ensimmäisen purkin omenahilloa. Tehkää tekin tänään jotain ihanaa. Hemmotelkaa itseänne ja pitäkää huolta toisistanne.
💛
Mari

.jpg)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️