Mökkiterapiaa

 

 

Näin on päässyt livahtamaan luvattoman paljon aikaa viime postauksesta. Nyt ei vain ole ollut ylimääräisiä voimavaroja mihinkään pienintäkään älyllistä toimintaa vaativaan puuhaan työajan ulkopuolella.

 Pitkään olen leikkauksen jälkeen tehnyt vähän lyhyempää työviikkoa ja se on ollut hyvä. Pientä piristymistä ja reipastumista tosin ilokseni olen tässä jo pidempään ollut huomaavinani, ja síitä innoituksen saaneena halusin ja pyysin sitten työviikkooni lisää tehtäviä tunteja ja päiviä. Ja sain. Nyt tätä päätöstä tässä nieleskelen ja yritän olla näyttämättä, että en ehkä sitten kuitenkaan aina jaksa. Lisäpäivän myötä sain kaikkea muutakin lisää. Enemmän ja isompaa. Isompiin ympyröihin ja isompien ihmismäärien keskelle. Se väsyttää. Vie voimat. Mutta itsepä halusin.

Siksipä onkin ihanaa, kun välillä osuu vapaapäiviä putkeen enemmän kuin yksi. Silloin on ihanaa pakata kimpsut ja kampsut ja painua mökille, saaren rauhaan olemaan ihan rauhassa ja hiljaa. 

Ja näinhän me siipan kanssa viime viikolla tehtiin. Kelit lämpenivät juuri sopivasti, kuin tilauksesta meidän mökkireisulle.

 

 

 

Mökillä on ihanaa, kun siellä saan puuhastella ihan omassa tahdissa omia juttuja. Välillä hyödyllisiä hommia, välillä sitten vaan ihan jotain omia höpsötyksiä. Välillä neulejuttuja, välillä saunan lämmitystä. Sitten grillataan ja kohta vain tuijotellaan järvelle. Sopivassa suhteessa huvia ja hyötyä. Pää lepää ja mieli rauhoittuu. 

 

 Innostuin pesemään mökin edessä olevan terassin. Se luetaan niihin hyödyllisiin hommiin. Vähän oli pakko kuopsutella myös multahommia. Keräsin korvasienet talteen ja käänsin kompostin. Hyödyllistä.

 

 

 

 Sitten oli myös elintärkeää neuleaikaa. Se on se, millä ihan oikeasti saan mielen rauhoittumaan, kun asiat ympärillä hyökyy vähän turhan kovalla voimalla. Se on myös se, millä syke laskee ja kiristykset leukaperissä antaa periksi. Vaikka ei ehtisi neulomaan kuin pari kerrosta, niin sillä on merkitystä. 

Se on minun "Happy Place".

 

 

 Ja tietenkin se järvelle tuijottelu. Sitä ei pidä unohtaa. Hyvin tarpeellista ja voimaannuttavaa. Maisema ei ole koskaan ihan samanlainen vaan alati muuttuva ja, kelistä riippumatta, aina omalla tavallaan kaunis.

 

 Ja taas on viikko kääntymässä kohti viikonloppua. Muistakaahan tekin myös huilata välillä ja höntsäillä jotakin mukavia höpsötyksiä kaikkien arjen vakavien asioiden ja askareiden ohella. Se tekee hyvää.

💙

Mari