tiistai 16. heinäkuuta 2019

Projektit pakkojäähylle




Yli viikko sitten oli kesäpaitaprojektini jo hyvällä mallilla. 
Vaan sitten oli pakko luovuttaa, sillä käteen iski harmillisen viheliäinen kiputila. Luultavasti se diagnosoitaisiin tenniskyynärpääksi, vaikka en ole tennismailaa pitänyt kädessä sitten viime kesän.😂 Ei vaan, vitsit sikseen. Ei ollut kovinkaan mukava tunne, kun jo muutaman silmukan mittainen neulominen sattui kyynärpään seutuville ihan tosissaan. Pakko oli luovuttaa. Käsi ei kestänyt myöskään virkkausta, vaikka ajattelin, että siinä se rasitus ja liike on toisen tasoista kuin neulomisessa. Vaan ei. Kumpaakaan en pystynyt tekemään, joten kaikki projektit jäähylle. 
Se kyllä pisti harmittamaan oikein isosti.


Hetken siinä mökillä lomapäiviä viettäessäni pyörin tonttia ympäri ja potkiskelin kiviä harmissani. Tuntui, ettei ole mitään tekemistä jos ei voi neuloa tai virkkailla jotakin.



Sitten onneksi hoksasin, että minulta oli jäänyt keskeneräiseksi ennen tuota aivokasvaimen leikkausta aloittamani kivinen peikkopolku. Tiedä sitten kuinka fiksua oli alkaa kivenpyörittäjäksi kipeällä kädellä mutta ei se nyt ainakaan pahemmaksi siinä kivihommassa mennyt.



Jalanjälkipolku vie mökkimme terassin laitamilta riippumatolle. 
Pääsee siitä sitten sipsuttelemaan puhtain jaloin riippukeinuun loikoilemaan.



Kiviä olin onneksi kantanut paikalle jo aiemminkin, se vähän helpotti urakan loppuun viemistä. Rantakivikoista on löytynyt hyvin materiaalia peikon jalanjäljiksi. Varvaskivet ovatkin sitten olleet vähän tiukemmassa. 
Lopputulos on minusta kyllä ihan hauska.

Vielä jos joskus saisi istutettua tuolle alueelle jotakin hyvin hyvin matalana kasvavaa kuivanpaikan kaunistajaa. Sittenhän lekottelupaikan peikkopolku olisi täydellinen.



Käden paraneminenkin alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla. Ison avun käden särkyyn sain kipugeelistä jota apteekissa suosittelivat. Toimii! Ja muistelin mummoni puhuneen aikoinaan inkiväärin hyvistä terveysvaikutuksista ja netistä olen itsekin lukenut paljon aiheesta. Joten ajattelin nyt sitten testata kuinka paljon siitä olisi apua käden parantelussa. 
Pilkoin inkivääristä pieniä palasia kattilaan ja keittelin niitä vedessä viitisen minuuttia. Siivilöin mukiin inkiväärijuoman ja lisäsin vähän hunajaa sekaan. Oli hyvää. Ja kahden päivän jälkeen huomasin jo kädessä muutosta parempaan. Tiedä sitten oliko vaikutus inkiväärin, kipugeelin vai neulomattomuuden, pääasia on, että käsi on paranemaan päin.

Nyt kun käsi on saanut olla enemmän ja vähemmän levossa jo yli viikon, ja sitä on lääkitty huolella, pystyy jo ihan pikkuruisen kerrallaan kokeilemaan mitä se kestää. Toivottavasti kohta pääsen jatkamaan kesäpaidankin tekoa.



Kivaa viikkoa kaikille!
💚
Mari

4 kommenttia:

  1. Voi Mari, yritä nyt jättää neulominen ja virkkaaminen syksyyn! Tuo kiven pyörittävän homma saattaa olla niin poikkeavaa että kohtuuden rajoissa sopii kädellesi. Peikon jalanjäljet ovat niin kauniit ja aidon näköiset!🤗

    VastaaPoista
  2. Sepä se on kun ei oikein malttaisi antaa koukkujen ja puikkojen olla nyt, kun kerran on vauhtiin päässyt.🙈

    VastaaPoista
  3. Voi kurja, tuo osaa olla ikävä vaiva, tiedän kokemuksesta. Vaatii kyllä aikaa rauhoittuakseen... Nimenomaan toisenlainen tekeminen auttaa; eli vaikka kivenpyöririttely, kukkien nyppiminen, mikä tahansa, mikä ei satu. Mutta se täytyy sanoa, että upean peikkopolun olet saanut aikaiseksi; aivan hurmaava idea!

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️