keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Suodatinpussikranssi ja mustia sukkia

Eilisen hellepäivän jälkeen ulkona näyttää nyt tosi syksyiseltä. Kova tuuli helisyttää ikkunoita ja pihan puut joutuvat taipumaan aikalailla tuulen tahdossa. Vettä vihmoo vaakatasossa. Joten nyt on oikein hyvä hetki kaivautua sohvan nurkkaan tyynyjen keskelle viettämään vapaapäivää. 
Kotona on ihana hiljaisuus. Takana on neljän päivän työputki. Joo, tiedetään. Sehän on varsin normaali tilanne, tai siis jopa normaalia parempi. Ihmisethän käyvät töissä ja useimmat vielä viisi päivää putkeen. Kyllä. Mutta minulle neljä päivää on tällä hetkellä paljon, liian paljon. Joten nyt aivan hyvällä omallatunnolla käperryn tähän sohvan nurkkaan ja otan rauhallisesti. En tee mitään. Tai jos teen, niin omaan rauhalliseen tahtiini. Hiljaisuudessa. 
Päivät kauppakeskuksen hälinässä vie voimat. Vaikka toisaalta pidän siitä hälinästä ja hulinasta, niin nyt en vain oikein kestä sitä. Ainakaan montaa päivää putkeen. Pitkään yritin vain väkisin sietää ja kestää sinnikkäästi, olla ihan "normaalisti" koska luulin, että näin minun täytyy. Vaan ei täydy. Joskus se mitä jokaisen täytyy, on itsensä huomioiminen. Meitä jokaista on vain yksi ja ainoa. Itseään pitää vaalia ja arvostaa.

Ja paasaus sikseen.😄 
Tässä teille on taas yksi asia mitä niin kovasti haluaisin tehdä lisää mutta en ole oikein varma jaksaisinko ja pystyisinkö näiden näpertelyyn. En ole kyllä edes kokeillut miten tekeminen sujuisi. Voisihan näitä kransseja toki tehdä sillä lailla pikkuhiljaa näperrellen, pikkuruusuke kerrallaan. Kenties. Mutta kauniita nämä joka tapauksessa ovat.

 Vuosia sitten näin ensimmäisen tämmöisen suodatinpusseista tehdyn kranssin Pinterestiä selaillessani. Se näytti niin kauniilta ja herkältä, että pakkohan sitä oli kokeilla. Muutaman olen tehnyt sen jälkeen. Sen viimeisen tein äidilleni ja siihen laitoin vielä pienen valosarjan. Se oli nätti. Mutta sen tekeminen oli jo niin hankalaa, ja on vielä liian tuoreessa muistissa, että uutta ei ole tullut aloitettua.


Hyvin vähän on taas ollut jaksamista tehdä mitään ylimääräistä työssäkäynnin, syömisen ja nukkumisen lisäksi. Sain kuitenkin sen verran tässä itsestäni irti, että aloitin tyttärelle toiveen mukaisesti mustat villasukat. 
Hän halusi äidin tekemät sukat mutta sellaiset, että ne eivät liikaa näytä villasukilta. Että kun ovat jalassa ja näkyvät kenkien varsista housujen päällä, niin ei tule liikaa sellaista tunnetta, että on pukenut villasukat.😂
Mustien perussukkien parissa siis nyt hetken aikaa.


Vapaapäiväläinen toivottelee
mukaavaa viikon kulkua teille
kaikille!
💛
Mari

2 kommenttia:

  1. On kyllä tosiaan hyvä ottaa välillä aikaa itselleen ja taitohan se on muiden joukossa se itsensä kuuntelemisen (ja ymmärtämisen taito).
    Yhden suodatinpussikranssin olen tehnyt ja parin joulun ajan se on seinällä ollut; valosarjalla ja ilman. Niin kaunis kuin se onkin, en ole minäkään saanut aikaiseksi ruveta uutta väkertämään :)
    Ja mustat perusvillasukat ovat kyllä hienot (minun mielestäni hankalat vaan tehdä) ja eivät olen liian "villasukat" - ymmärrän hyvin:) Mukavia syyspäiviä ja rentouttavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä hieman hankalat tehdä nämä mustat sukat. Tehdessä tarvitsee aika tiukan kohdevalon, että erottaa mitä on tekemässä.;)
      Ihanaa viikonloppua sinullekin!

      Poista

Lämmin kiitos kun poikkesit lukemaan blogiani. Kommenttejanne on aina mukavaa lukea, joten jätäthän viestin muistoksi minulle käynnistäsi.❤️