Muutoksia ja poikien sukkia

 Niin kovin usein tulee neulottua pelkästään sellaisia "tyttöneuleita". Tiedättekös, sellaisia hempeitä värejä, söpöjä pitsejä ja palmikoita. Siinä sitä tohkeissaan sivuuttaa täysin sen tosiseikan, että perheessä on myös niitä miehiä. Ja miestenkin jalat kaipaavat toisinaan jotain pehmeää ja lämmintä. Että pitäisi varmaan välillä heillekin tehdä jotain ilman pitsejä ja hempeitä värejä. Hieman nimittäin epäilen, ettei kovin suurta hurraata nousisi jos isännälle neuloisin vaaleanpunaiset villasukat. Tai tuskin poikakaan äitiä paljon pitsisukista kiittelisi.

Näillä ajatuksilla loin puikoille nämä poikien sukat. Vähän sinistä, uskaliaasti vähän valkoista ja pikkuriikkisen mustaa. Koon 3,5 puikot ja 52 silmukkaa. Näistä tuli koon 42-43 sukat ja edelleen näissä pääsin käyttämään noita vanhoja lankoja pois. Valkoista tosin piti ostaa kerä. Välillä tuntuu, että huijailen itseäni tällä "jämälangat pois" -touhulla. Kyllähän nyt tietenkin käytän niitä vanhojakin pois mutta aina vähän niinkuin puolisalaa ostan jotain uuttakin. Että lienee vähän totuuden värittelyä ja liioiteltua puhua enää pelkästään jämälankasukista. 

Tällä hetkellä täällä meidän kotona ollaan isojen asioiden äärellä. 

Muutoksen tuuli puhaltaa melkoisella voimalla ja tunnetasolla mennään aikamoista vuoristorataa. Välillä ajatus uudesta tuntuu hyvinkin tervetulleelta, toisinaan sitten taas pelottaa hyvinkin paljon. Ollaanko nyt aivan varmasti valmiita astumaan johonkin aivan uuteen ja hylkäämään vanhan, tutun ja turvallisen?

 

Mutta, ensimmäiset haparoivat askeleet kohti muutosta on jo otettu. Käsi kädessä ja yksissä tuumin. Vatsanpohjasta kouraisee mutta pää on silti pilvissä. Kotitalo on laitettu myyntiin ja uusi koti uudessa kaupungissa odottaa. 

Silläpä se onkin muutoksen keskellä parempi pysytellä käsitöiden suhteen ihan tutussa ja turvallisessa. Villasukat, jalassa tai työn alla, tuovat tunteen turvallisuudesta ja pysyvyydestä. Vaikka kaikki ympärillä kuohuu.

Halauksia ja villasukkia 

kaikille!

💙

Mari