Harmaa on hyvä

Ikävän ankean harmaa, masentava harmaa vai tylsä tasaisen harmaa? Vai yhdistelmä näitä kaikkea? 

Vai ehkä kuitenkin mieluummin muita värejä korostava ja tukeva, äärimmäisen rauhallinen ja armollinen väri. Valitsen jälkimmäisen. Tai oikeastaan kaikkien edellisten yhdistelmän. 

 

Harmaa on hyvä väri. Harmaa on turvallisuutta. Harmaa on viisautta. Ja mitä olisi meikäläisittäin vuodenkulku ilman marraskuun harmautta? No, okei välillä se ei jää vain marraskuun harmaudeksi, vaan päivät jatkuu yhtenä harmaana pötkönä kohti sitä hetkeä, kunnes viimein keväinen aurinko ottaa vallan harmaudesta. 

Mutta mitäpä olisi se ihana kevään valo, jollei alla olisi jatkuva virta loputtoman harmaita päiviä.

 

 Tässä alustus 😃 siihen, että puikoilta pullahtivat IHANAT harmaa raidalliset jämälankavillasukat. Näistä tuli sen verran reilut kooltaan, että menevät koon 43/44 jalkaan. Sukkien langat taisivat olla suurimmalta osin vanhoja seiskaveikan kerien loppuja. Erisävyisiä harmaita ja valkoista. Mielestäni aika kiva lopputulos. Kodikkaan ja lämpöisen näköiset sukkaset tuli näistä. 

Vielä riittää noita jämälankoja lootassa. Ei ne sieltä tunnu loppuvan, vaikka mitä tekisi. 

Työn alla on kuitenkin jo kesäisempiäkin juttuja. En malttanut olla ostamatta, kun oli tullut kauppoihin jo niin kertakaikkisen ihania lankoja keväisissä väreissä. Ja kyllä nyt voi jo keskittyä vähän keväisempiinkin projekteihin. Kohta on jo maaliskuu ja sehän on ihan virallisestikin ensimmäinen kevätkuukausi.

Mukavaa loppuviikkoa just sulle!

💗

Mari

Pienen jalan autosukat

 

 

Täällä on nyt taas kerran käynnissä operaatio Jämälanka.

 Miten se onkin niin, että niistä ei pääse eroon!? Niistä jämälankanöttösistä siis. Ainakin kerran vuodessa iskee hillitön halu tyhjentää lankalaatikkoa neuloen. Siis nimenomaan yritän vähentää niiden muista töistä ylijääneiden pikkuisten lankanöttösten määrää. Mutta vaikka kuinka niistä kaikenlaista teen, niin niiden määrä tuntuu pysyvän vakiona.

 

Alan kyllä vahvasti uskoa, että siellä minun lankalaatikossani on joku salainen kolo josta noita minikokoisia lankakeriä sikiää sitä mukaa kun saan edellisiä alta pois. Tai sitten ne lisääntyvät sillä lailla Gremlins -tyyliin. Jostain tuntemattomasta syystä juuri siellä lankalaatikossa sattuu joku pienen pieni vesitippa osumaan hylätyn jämälankakerän kylkeen, ja hetken päästä siitä kerästä pullahtelee uusia pieniä lankakeriä.😂

 

 Katsoin muuten sen elokuvan tässä yhtenä päivänä. Edellisestä kerrasta taisi olla sitten se reilu kolmekymmentä vuotta. Ei ollut enää niin kiva elokuva, kuin minkä muistijäljen se oli 80-luvulla lapseen jättänyt. Joitain kohtia jouduin jopa "kelaamaan" eteenpäin, ei jaksanut katsoa. Joko kyseinen elokuva oli huonontunut sitten valmistumisensa tai sitten katsoja oli erilainen nyt kuin ensimmäisellä kerralla. 

Oletko sinä koskaan nähnyt Gremlins -elokuvaa? 

 

Mutta nämä jämälangat. Näitä nyt yritän käyttää taas pois. Tällä erää syntyi lyhytvartiset sukat. Ja koska tuota sinistä seiskaveikkaa ei ollut kovin isoa kerää jäljellä, siitä syntyi sukat pienen pojan, tai tytön, jalkaan. Koko näissä on 30 ja koristeeksi pikkusukat saivat pienet siniset virkatut autot.

 

Ja jämälankaprojekti jatkuu. Vähän kyllä jo polttelee keväisemmät hommat. Jokohan kohta villasukkien aika olisi ohi? Joku virkkausprojekti voisi olla pitkästä aikaa kiva. Mökillä saunan ikkuna kaipaisi kyllä näkösuojaa...

 

Kivaa laskiaistiistaita sinulle!

💙

Mari

 

 

Oranssit lapaset joista tuli siniset

Minä olen sellainen neuloja, joka mieluimmin turvautuu toisten suunnittelemiin ja valmiisiin ohjeisiin, kuin lähden omin päin kokeilemaan. Ja sitten välillä kuitenkin tuntuu, etten oikein löydä sitä mieleistäni ohjetta milloin lapasiin, milloin sukkiin. Tuskailen ja etsin. Etsin ja tuskailen. Kai se on vähän mielentilaankin liittyvä "ongelma". Nimittäin, jos se neuleohjeenetsimis- tai neulomismielentila ei ole oikea, niin eihän mikään maailman ohje tai malli tunnu sopivalta toteutettavaksi. Luulen.

 

 

No, taannoin oli tilanne juuri tämä. Selasin ja selasin ohjeita ja malleja, eikä mikään tuntunut oikein siltä, että voisin työn alle ottaa. Mikään ei oikein saanut sitä neulomisvaihdetta syttymään. Mutta sitten päädyin aivan sattumalta Lankavan sivuille ja siellähän minua odotteli kaikessa rauhassa todella kaunis lapasten malli. Mallissa kiehtoi kämmenselän kuviointi. Tuli oikein semmoinen polttavan palava into päästä heti kokeilemaan ja testaamaan oma osaamiseni. Tämä suunnatonta innostusta herättänyt malli oli nimetty vaatimattomasti vain "Oranssit lapaset". 

 

 

 Tartuin ohjeeseen mutta en ajatukseen oransseista lapasista. Näihin itselleni valikoitui tuommoinen söpösti kimalteleva lanka Novitalta. Nyt en olekaan sitten ihan varma oliko langan nimi Kuura, vai joku ihan muu. Vyöte hukkaantui.

 

 

 Niin, ja näissähän pääsin tutustumaan myös intialaisen peukalokiilan saloihin. Ja tykkään kyllä lopputuloksesta todella paljon. Lapanen intialaisella peukalokiilalla istuu, ainakin omaan käteeni, paljon paljon paremmin kuin lapaset aukkopeukalolla tai ihan tavallisella peukalokiilalla. 

 

 Tämä on niin kaunis ja kiva lapasten malli, että täytyy melkein tehdä näitä lisää. Erivärisenä tulee varmasti aivan erinäköisiä lapasia. Kuvitelkaas nyt! Vaaleanpunaiset? Mustat? Valkoiset?

 

 Meillä neulojan siippakin tarttui neulepuikkoihin. Olisittekos uskoneet? Tuli heikkona hetkenä maininneeksi, että voisin kuulemma hänellekin opettaa miten neulotaan. Ja näinhän minä tein. Hankittiin langat ja opeteltiin yhdessä tuumin oikea silmukka ja nurja silmukka. Nyt hänellä on pipa työn alla ja viitisen senttiä jo valmista. (Tästä projektista kenties vielä myöhemmin lisää.) Mutta iso peukku heittäytymisestä, yrittämisen ilosta ja tekemisen meiningistä!

Mukavaa pakkasviikkoa kaikille!

💙

Mari

Tasamaan tallaajalle Vuorikiipeilijä-neulepusero

Olen tässä jo hyvän aikaa uteliaana seuraillut somen loputonta kuvavirtaa taitavien neulojien tekemistä kaarrokevillapaidoista. Mukana on ollut lukemattomia toinen toistaan upeampia islantilaisneuleita ja sitten islantilaisista neuleista vaikutteita ottaneita kauniita neuleita. Olen kuvia selaillut ja ihastellut, ja huokaillut, ja taas ihastuneena huokaillut. Miten kauniita kaikki nuo neuleet ovatkaan! Ihania kuvioita, upeita väriyhdistelmiä. Tämä maa on pullollaan taitavia neulojia!

 

Ja tottakai tässä(kin) hommassa kävi niin, että kun aikansa muiden tekemiä ihastelee, niin alkaahan sitä väkisinkin tehdä mieli itsekin kokeilla että mitäpä saisi aikaiseksi. Vai saako mitään. Ja kyllähän minäkin hankkimistani langoista sain kivan villapaidan aikaiseksi, sopivasti vielä näille tämän talven lumille ja pakkasille. 

 

Mallin tähän omaan kaarrokepaitaani nappasin Novitan sivuilta neuleohjeiden aarrearkusta. Ohje on vissiin ollut myös Novitan 2019 talvi -lehdessä.

 Vuorikiipeilijä-neulepusero. 

Mahtipontinen kaiku neuleen nimessä mutta ihan perusulkoilijalle lämmikkeeksi kylmää vastaan tämä. Natura-langoista tikuteltu vitosen puikoilla. Kirjoneulettakin vähän. Kirjoneule ei minun puikoilla edelleenkään oikein tahdo luonnistua, sen ehkä kuvistakin voi päätellä. Mutta enpä anna sen haitata. Ei noita kuvioita kukaan tule ihan vierestä tiiraamaan. Varsinkaan nyt, kun turvavälitkin vaan venyvät venymistään.

 

Oli sitten yllättävän nopeaa touhua tämän paidan valmistuminen. Tosin jos kalenterin kautta katson, niin aikaa meni paljon mutta todellisia neulomispäiviä tämän homman kimpussa ei sitten niin kovin montaa ollutkaan. Välissä kun vaan syntyi yhtä ja toista tarpeellista (ja ehkä hieman myös ei niin tarpeellista). Vaan väliäkös tuolla. Pakkasille ehti kuitenkin paita valmiiksi oikein mainiosti. 

Kävi näiden kuvien kanssa vähän sillä viissiin hassusti, että paita ehti jo käyttöön ennen kuin muistin kuvia ottaa. Joten, kuvista hieman kyllä jo näkee, että villapaita on ollut kovasti käytössä ja äärimmäisen hyväksi todettu. 

Tuo Natura-lanka on semmoista mukavan kevyttä ja ilmavaa, eikä edes kutita ihoa yhtään. Siitä voisin melkein vielä neuloa toisenkin paidan. Ehkä jotain punaista.

Ja ystävät hyvät, koska nyt on talvi, lunta ja pakkasta, on hyvä muistaa välillä keittää kaakaot!

Mukavia lumisia talvipäiviä ihan kaikille!

💗

Mari

Ylipitkän villapaidan lyhennysprojekti

 

Viime talven isoin neuleprojektini oli TeeTee Tundra -langasta neulottu ihanan pehmoinen ja lämpöinen villapaita miehelleni. Jos klikkaat TÄSTÄ niin pääset tutustumaan tuohon projektiin halutessasi tarkemmin. Paidasta tuli tuolloin aika kiva ja sekä saaja että neuloja olivat lopputulokseen tyytyväisiä.

 

Vaan aina on joku mutta tai mutka matkassa. Se "mutta" tämän paidan kohdalla oli se, että jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä paita on venähtänyt pituutta huomattavasti. Hihoissa mittaa ei mielestäni ole tullut mutta paidan helma alkoi roikkua käyttäjänsä päällä ikävän alhaalla. Ei näyttänyt enää niin kovin kivalta tuo ylipitkä neule. 

Että sitten olisi pitänyt käydä lyhennyshommiin. Mutta ei sitten niin minkäänlaista hajua miten lyhennetään neulottu neule. Kyllähän lyhennyshommat ompelukoneella sujuu mutta kuinkas lyhentyy villapaita? Ja että vielä sen lyhennyksen jälkeenkin näyttää hyvältä?

Pää sauhuten asiaa mietin ja pohdin, käännös googlen puoleen ja avunpyyntö ilmoille. Yhden sivuston löysin, jossa neuleen lyhentämistä ohjeistettiin. Ullaneule.net pelasti.

Kuukauden päivät ohjeistusta makustelin ja hauduttelin sekä keräsin rohkeutta lähteä tuohon lyhennyshommaan. Tällä viikolla sen sitten uskalsin tehdä. Mutta jos olisin oikeasti tajunnut miten iso, hankala ja pelottava homma se olikaan, niin en olisi ruvennut. Vaan sitten toisaalta, nyt on tyytyväinen olo kun sen sain tehtyä.😄

 

Lyhennystä varten oli ihan ensimmäiseksi kerättävä silmukat talteen siitä kohdasta neuletta mistä aioin aloittaa uuden helmaresorin. Oli yllättävän hankalaa poimia silmukoita oikein ja oikealta riviltä, kun lanka ja neulos oli niin kovin tummaa väriltään. Ja niinhän se sitten myöhemmin osoittautuikin, että ihan en oikealta riviltä aina ollut silmukoita puikoille nostellut. Tämä toi sitten sellaista pientä lisähaastetta siihen purkuvaiheeseen. 

 

Kyllä myönnän, että ihan oikeasti nousi hiki pintaan, kun olin saanut silmukat puikoille ja oli aika tarttua saksiin ja katkaista lanka muutaman kerroksen päästä. Oli pelottavaa sörkkiä saksilla isolla vaivalla tekemääni neuletta. Mutta niin vain sen tein ja pääsin purkamaan lyhennettävää pätkää irti muusta neuleesta. Ja tässä kohtaa oli ongelmia, sillä puikoille poimimani silmukat oli kerätty vähän yhdeltä jos toiseltakin riviltä. Mutta sitkeästi etenin silmukka silmukalta ja purkasin palan irti. 

 

Tämän jälkeenhän homma oli enää uutta resoria vaille valmis. Ja se oli ehdottomasti tässä se helpoin osa. 

 

Ja tuohon loppuunhan piti vielä muistaa päätellä silmukat niin, ettei helma kiristä.

 

Aika hyvä vai mitä? 

Mielestäni onnistuin oikeinkin hyvin. Paita ei purkaantunut kokonaan eikä mennyt muutoinkaan pilalle. Edes tuota rajakohtaa ei kyllä valmiissa neuleessa huomaa laisinkaan. Ja lisäksi nyt on hyvä mieli, kun paita ei näytä kantajansa päällä ylisuurelta möhkäleeltä.

 

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

💚

Mari

Kirjoneuleen kitkutusta

Nyt tässä on ehkä neulojalla vähän tunnustettavaa. 

On nimittäin ehkä hieman alkanut neulominen hetkellisesti uuvuttaa, kun sain taisteltua loppuun asti ja valmiiksi nuo työn alla jo jonkin aikaa olleet kirjoneuleiset lapaset. Niinkuin jo aiemminkin olen sen todennut, kirjoneule ei taida olla minun juttuni. Kaikesta huolimatta kuitenkin, aika ajoin (ehkä vuoden välein) nousee pintaan halu kokeilla josko kirjoneuleen neulominen olisi jotenkin salaperäisesti ajatustasolla hautunut ja kypsynyt sen verran, että pikkuhiljaa alkaisi sujua. 

No ei ala.

Kun ei tähdet ole kohdillaan eikä tuuli myötäinen, niin eihän se suju.

Aloin kyllä hommaan taas ihan into piukassa. Oli tarve uusille lapasille, löysin kivan mallin ja lankalaatikosta sopivat jämälangat seiskaveikkaa. Jotenkin fiilis tuntui siltä, että nyt lähtee ja valmista tulee.

Ja kyllähän tulikin. Neuloin molemmat lapaset valmiiksi asti tässä oudossa huumassa. Ihan vain, että sain sitten huomata, että toinen lapanen olikin sitten kooltaan mallia valtava. Tilannetta piti sitten hetki miettiä ja mutustella, että onko se kokoero ongelma vai ei. Totesin sen olevan juuri sitä, ONGELMA. Ja niin päädyin purkamaan sen isomman lapasen alkutekijöihinsä samalla ihmetellen, että millä vippaskonstilla muut neulojat saavat aikaiseksi KAUNIITA ja SAMANKOKOISIA kirjoneulelapasia.

 

Ja sitten käynnistyi erä kaksi. Neuloin uuden lapasen sen ylisuuren tilalle.

Oi ja voi sitä ilon määrää, kun tajusin saavani aikaiseksi nyt jo paljon paremman kokoisen lapasen! Fiilistelin jo sitä mahtavaa tunnetta, kun olen ihan omin pikku kätösin saanut aikaiseksi kirjoneuleiset lapaset. Ja vielä suht siistit.

 

  Mutta annas olla. Viimeisiä kerroksia neuloessani tajusin, että lapasen peukaloaukko oli väärällä puolella. Mullahan oli nyt siis kaksi vasemman käden lapasta.

Tässä kohtaa ei ollut oikein muuta tehtävissä, kuin koittaa hengitellä ihan rauhassa hissukseen hetki. Ja sitten aloittelin taas vähin äänin lapasen purkamiseen niin pitkälle, että pääsin korjaamaan peukun paikan omalle puolelleen. Eihän tämmöinen söheltäminen voi olla mahdollista! Tällä työmäärällä olisi jo tehnyt isommallekin sakille lapaset. 

 

Sittenhän se olikin kolmas erä aika. Peukun paikka pääsi omalle puolelleen lapasen toiselle sivulle, ja kun syke oli tarpeeksi laskenut, jatkui homma sitkeästi eteenpäin ja loppuun.

Että kyllä ihmettelen kuinka ylipäätään sain lopulta aikaiseksi parin lapasia, jotka vielä suurinpiirtein näyttävät samoilta. Sanomistahan näistä varmasti riittää mutta ne on nyt kuitenkin valmiit.

Pirteän kirpakoita pakkaspäiviä saa nyt sitten tulla.

Mulla on hyvät lapaset.😉

 

Talvista eloa ja oloa kaikille!

💙

Mari
 

Vielä viipyilee jouluinen tunnelma

 

Vuoden vaihteen lähestyessä saa ihan luvan kanssa viivähtää vielä hetken ihanassa joulun tunnelmassa. Tänä vuonna taisi kaikkien joulu olla hieman erilainen kuin ennen. Meillä se oli ainakin paljon rauhallisempi kuin aikaisemmin. Toisaalta se oli mukavaa, ja toisaalta taas joulusta tuntui puuttuvan paljonkin, kun ei vierailtu isovanhempien luona, ei käyty joulukirkossa eikä tavattu muitakaan sukulaisia. Oltiin ihan vain tämän oman pienen porukan kesken.

Nämä kuvissa pilkistelevät joulusukat ehdin kuin ehdinkin saada valmiiksi pukinkonttiin pakattavaksi. Toive villasukista lensi ilmoille aika lähellä joulua, ja hieman neulojaa jännitti miten pukin apulaisen mahtaa tässä hommassa käydä. Saako tikuteltua tarpeeksi vikkelään tahtiin valmiiksi. 

Ja no sitten tietenkin sai! 

Asiaa tosin avitti aikalailla yllättävä ja ylimääräinen "lomaviikko" sairaalassa. Ja kyseessä kun oli "vain" tutkimuksia, niin siellä oli hyvinkin aikaa neuloa, täytellä ristikoita ja lukea. Täydellisen rento, joskin tylsä, laskeutuminen jouluun.

Ohje näihin joulusukkasiin löytyi Novitan ohjearkistosta. Oli jotenkin kovin söpösen ja hauskan näköiset, oli kyllä ihan pakko tarttua ohjeeseen. Sukat on neulottu ihan perus seiskaveikoista 3,5 puikoilla. Näitä jouluisia sukkia oli hirmu kiva neuloa. Ovat semmoiset hyvänmielen joulusukat.

Mielellään tässä vielä viipyilee rauhassa joulun tunnelmassa. Joulukuusi seisoo vielä ryhdissään ja kaikkine neulasineen tuossa olohuoneen nurkassa, kynttilöitä sytyttelen, edelleen, mielelläni heti kun vähänkin hämärtää (eli siis koko ajan). 

Silti vähän alkaa mieli hissukseen hiippailla jo uuden vuoden puolellekin. Tässä on taas vähän sellaisen pienen, oman henkilökohtaisen tilinpäätöksen tuntua, kun vanha vuosi lähtee ja uusi astuu remmiin. 

Mitäköhän vuodella 2021 on meille tarjota? Toivon todella, että uusi vuosi tuo jotain piirun verran mukavampaa kuin edeltäjänsä. Nähtäväksi jää.

 Vuoden päästä ollaan viisaampia.

 

Levollisia vanhan vuoden viimeisiä hetkiä ja iloa ja uteliaisuutta uuden vuoden vastaanottamiseen!

💗

Mari